Lohduttoman musta oli mieleni, kun vaikutti siltä, että kaikille tahoille sopivaa päivämäärää ei edeltävänä vuonna lyömättömäksi osoittautunutta Kökkö Open Air -keikausta varten löytyisi. Pohdinnan jälkeen kuitenkin ajankohta selvisi ja kaikki näytti hyvältä kesän kohokohtaa silmällä pitäen! Kesäisenä perjantaina Myllytuvan pihaan ilmestyi rekka-auton perävaunulava ja Sopusävelen kamat. Oli minifestarin aika.
Henkilökohtaisesti sain päivän mukavasti kulumaan ilman perinteistä keikkaa edeltävää “en saa mitään tehtyä, pyörin kotona” -panikointia. Testasimme kaveriporukalla ensi kesän tulevaa suurtapahtumaa “Keikyän kaljakelluntaa” ja kumiveneilimme kauniissa kesäsäässä Kokemäenjokea alas. Hienoa oli se. Valitettavasti jouduin jättämään touhun hieman kesken ja olinkin kotona vasta samoihin aikoihin kun Tampereen-ryhmä jo lähestyi pääkallonpaikkaa. Sovimme treffit Kökköbaarilla ja siellä rummut olivat jo siirtyneet lavalle kun pääsin paikalle. Kävimme veljekset Tuomaisen kanssa kaappaamassa vielä kämpiltäni kitarakamani kyytiin ja sitten päästiin pystyttelyjen ja soundcheckin kimppuun. Ne sujuivat ongelmitta, joskin pari paikalle ilmestynyttä “juttumiestä” tuntuivatkin työnteon lomassa hieman raskailta..
Painuimme residenssilleni veljesten kanssa odottelemaan keikkaa, Ville läksi käymään kotipuolessaan. Viihdyimme TamU-Haka -pelin parissa erinomaisesti ja vielä DVD-tallennetta keskikesän Euran-keikaltakin ehdittiin tarkastella porukalla. Villekin ilmestyi mestoille ja pian kasasimme kamamme ja lähdimme lampsimaan kohti legendaaristsa Myllytupaa. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Myllyllä oli jo väkeä aistimassa tunnelmaa. Tilasimme oluet.
Ensimmäinen setti polkaistiin käyntiin sovitusti hieman yhdentoista jälkeen All The Small Thingsillä, heti MacGyver-tunnarin viimeisten sointujen ulostuttua. Väkeä oli paikalla ja setin edetessä yhä useampi vaihtoi terassin lavanedustaan, anniskelualuettakin kun oli täksi kerraksi laajennettu. Heti toisena biisinä paiskottiin “Kökköuusi” Heilutaan ja se tuntui maistuvan juhlakansalle. Hittikimaraa jatkettiin tutuilla ralleilla ja viimeistään setin päättäneiden Viidennentoista yön ja Ei tippa tapa -revittelyn myötä yhteislauluakin alkoi löytyä. Sitten varttin tauko, hieman sosiaalista toimintaa, tippa olutta ja takaisin lavalle.
Toinen setti startattiin Hot’n’coldilla ja jos tähän asti meno oli ollut mainiota, niin nyt se oli … timanttista! Jengiä oli aivan perkeleesti, se oli mukana mitä parhaimmalla tavalla ja esiintyminen maistui. Pienenä mussuttamisena täytyy todeta, että bändi ei ollut aivan parhaassa vireessä, mutta onneksi meininki korvasi helposti pienet soittovirheet ja ontuvat laulusuoritukset. Saakeli että oli hauskaa! Todella iso kiitos kaikelle yleisölle ja vielä spesiaalit niille omille kavereille, jotka kerta toisensa jälkeen jaksavat raahautua keikoille pitämään meininkiä yllä!
Toisessa setissä teimme kunniaa äetsäläiselle suomirock-legenda Yasmiinin tuoksulle, jonka debyyttilevyltä coveroimme oivan Kitarat soi -kappaleen. Se sai hyvän vastaanoton ja viimeistään Juodaan viinaa tuntui todellakin räjäyttävän potin. Encorea vaadittiin Rakastelun päätteeksi kovin ja sittenhän ilmoille tuutattiin vielä tappokaksikko Basket Case – Levoton tuhkimo. Viimeisen yhteislaulu oli liikuttavaa kuultavaa. Jätimme lavan onnellisina.
Vaan mitä-mitä-mitä tapahtui. Väki huusi meitä takaisin ja pian alkoi isoista futisotteluista tuttu yhteishoilotus lavan edessä, mikä oli upean kuuloista. Ei voinut tehdä muuta kuin heittää vahvistimet takaisin tulille ja heittää biisin. Kiskaisimme The Offspringin äärinopean All I Want -rymistelyn ja yleisössä ohjeemme mukaisesti seottiin. Parhautta. Käsittämätöntä meininkiä. KIITOS!
Pian saapui valomerkki ja kansa painui kohti jatkojaan tai kotejaan. Itse löimme kamat kasaan ja kun suurempia jatkoja ei ilmaantunut, muutkin häiskät painelivat nukkumaan. Itse olin joka tapauksessa valinnut rauhallisen kaavan seuraavan päivän hääkeikan vuoksi, mutta kiltteinä poikina marssimme unten maille. Roudari-Aarne oli kerrankin vailla aamuista ajovelvoitetta, joten hän saattoikin nauttia olutta vähän tavanomaista enemmän. “Pöörne” saattoi aiheuttaa hieman hilpeyttä keikan jälkimainingeissa, mutta nätisti kävi hänkin ajoissa nukkumaan ja vaikutti seuraavana aamuna aivan ihmismäisessä kunnossa olevalta.
Seuraavaksi kiskaistiin morsiuspuvut päälle ja laitettiin häämeiningit päälleen, mutta se on jo toinen tarina. Kökkö Open Air 2009 oli menestys – toivottavasti ensi vuonna palataan asiaan! Hienoja ihmisiä, hieno tapahtuma.