Bilebändin päiväkirja

Huittista kohti lähdettiin siis Rukalta kellon näyttäessä n. 9.45 ja asetuin itse kuskin paikalle. Matkanteko tuntui jopa ihan ookoolta, kun energiajuoma virkisti mieltä ja päivänvalo teki ympäristöstä talvisen mukavan. Kilometrit vilistivät ja varsinkin Tretja, mutta myös Jony vetivät sikeitä kyydissä kuuntelemastani HEVY MEDAL -painotteisesti musiikista huolimatta. Pitkähän se matka oli edes “lounas”tauolle Kaustisiin, mutta tulipahan matkattua.

Kaustisissa söimme mahdollisimman nopeasti, sillä vaikutti siltä, että liikaa aikaa meillä Huittisissa myöhäiseksi sovitusta valmisteluajasta huolimatta olisi. Tämän jälkeen kuskiksi hyppäsi hyvin levännyt Tretja ja itse painuin takapenkin Mordoriin. Otin mukaani jopa pari kaljaa, sillä ajonakkini oli siinä ja vuonna 2020 tarkoitus ei niinkään alkoholijuomiin olisi koskea. Tilaisuus tekee takapenkkijuopon.

Myös loppumatka tuntui hävyttömän pitkältä, mutta lopulta kaarsimme Seurahuoneen takaovelle. Vastassa oli mm. legendaarinen DJ Maukka, jonka uran rinnalla The Coverallsin hieman yli 15-vuotinen taival ei tunnu miltään! Seurahuoneen live-puoli oli tarkoituksemme niin yleiskooltaan kuin lavansa puolesta aivan loistava. Saimme kamat kasaan ja tsekin tehtyä sopivan nopsasti, joten Jony ehti vielä suihkuun ja meikäläinen Tretjan kanssa pizzalle. Tosin lähes heti pizzan jälkeen lavalle soittoaikaissa astuminen oli osaltaan työlästä. Huomasimme syövämme molemmat lihatonta pitsaa (itsellä mereneläviä, Tretjalla rehellisesti vege), kolautimme sille yhdet Brooklynin Ipat ja hyvää oli!

Astuimme lavalle noin 00.45. Keikka käynnistyi mukavasti ja väkeä paikalla oli ookoosti. Keikkaputken kuluttama äänentuotantovälineistöni toimi alkuun yllättävänkin kivasti, mutta valitettavasti muutamien biisien jälkeen se antoi viimein periksi: en voinut enää asialle mitään. Keikka saatiin kuitenkin rimpuiltua läpi yllättävänkin lähelle täysimittaisuutta. Valehtelisin, ellen myöntäisi ääneni tilan vaikuttaneen omaan keikkafiilikseeni (ja sitä kautta varmasti olemukseenikin), mutta kaikkeni koitin antaa. Muulla ryhmällä sujui sitäkin paremmin ja Tretjan fiilis oli varsinkin sangen korkealla. Yleisökin diggasi, joten kai tätäkin vetoa loppulaskelmana voi onnistuneena pitää? Kiitos ymmärryksestä, Huittinen!

Karaoke kantautui sen verran vahvasti hotellihuoneeseeni, että katsoin ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi istua yhtyetovereideni kera takahuoneessa alkoholijuomia siemaillen. Muisteltiin vanhat ja hassuteltiin uudet, joten kaikki ok. Myöhään meni. Aamun roudaus oli hieman huono-oloinen kohdallani, mutta Tretja kuljetti karavaanin onneksi taiten treenikämpälle ja lopulta pääsimme koteihimme asti. Keikkaputkistressin purkautuessa tulin vielä mukavasti kunnon flunssaan, joten alkuvuoden vapaapäivät tulivat tarpeeseen.

Kiitokset Sekelle ensivisiitistämme, eiköhän oteta uudelleen (ja terveemmällä äänellä)!

-Vili