Edelliskeikka Jack The Roosterissa meni aikoinaan osin plörinäksi, joten lokakuinen lauantai-ilta antoi erinomaisen mahdollisuuden revanssiin. Tällä kertaa lähdimme poikkeuksen kovalla valmistautumisella kohti keikkaa, sillä menimme oikein tekemään jo päiväsaikaan erillisen soundcheckin. Sain onnekseni Jony “Oitti” Laiselta kyydin tsekkiin, tunsinhan oloni edellisillan All Rise -keikauksen jäljeltä rahtusen voipuneeksi. Perillä Roosterissa kohtasimme kikkarapäisen bassotaiteilijan, sekä talon teknikkona tuuraavan Wirsellin Henkan. Kivuttomasti teimme kasaukset ynnä tsekit ja kaikki sujuikin lähes ammattimaisesti. Pakollisten toimien jälkeen kelpasikin maistella sori-sori-chorizopastaa ja seurata ikkunasta, kuinka poliisit sulkivat patosillan ilmeisesti juuri alkaneisiin urpot vs. hipit -mielenosoituksiin liittyen. Moiseen toimintaan The Coveralls ei totutusti ota enempää kantaa.
Muutaman tunnin normaalielämän jälkeen soitin Ansson ovikelloa puoli yhdentoista aikoihin. Nautimme Valioliigan ja tärkeiden puheenaiheiden säestyksellä parit oluet ja suuntasimme Roosteriin, jonneoli lähes minuutintarkasti (toki sopimatta) saapunut myös Jomppa “Jömpyli” Laiturinporras. Jompalla oli kädessään lonkero, mikä yllätti minua äärimmäisen vähän. NordicBet tarjosi tällä kombinaatiolle huhupuheiden mukaan miinusmerkkistä kerrointa. Roosterissa oli myös määrä x tuttuja kasvoja, joiden jututtamisessa luppoaika sujuikin mukavasti ja aina yhtä aikainen puoli yhden aloitusaika läheni vääjäämättä.
Painuimme lavalle intron saattelemana. Tosin miksaaja-Henkan juomanhaun (odotti kiltisti vuoroaan) ajan patsastelin tyhmän näköisenä kitara kaulassa miksauspisteen vierellä ja kyselin korvanapit korvissa “MITÄ?” juttelunyrittäjiltä. Aloitimme perinteisesti, mutta setin laatinut Jony “Joni” Oittinjewitz oli mahduttanut mukaan myös yllätyksiä. Näistä ensimmäinen oli Apulanta-klassikko Silti onnellinen, joka sekin tuntui maistuvan. Itse asiassa yleisöä saatiin mukavasti messiin ilman suurempaa alkukankeutta, mikä oli ilo silmälle ja sielulle. Treenasin kotona setissä olleen Barbie Girl -muodonmuutoskappaleenkin pitkästä aikaa kuntoon, mutta valitettavasti kyseinen ralli ei minulta lonkalta onnistu ilman lunttilappua. Tekemäni luntin sitten vielä valitettavammin unohdinkin reppuuni, joten se jouduttiin jättämään väliin. Settiimme jäädäkseen (?) hiipinyt “Roippari” toimi bonusintroineen hienosti ja ylipäätäänkin jengi oli mukana nousujohteisesti. Hienoa! Jukka lähetti Jallua lavalle, kiitos! Yleisö lauloi visuaalisen havainnon perusteella kovaa, itse en korvamonitoreineni sitä oikein tahtonut tosin kuulla. Sen sijaan kaiken muun kuulinkin paremmin kuin ikinä, ja kärsineestä äänestä huolimatta laulaminen oli tämän ansiosta helpompaa kuin ikinä. Kiitos korvamonitorit 17.10.-24.10.!
Encorekin vielä taputeltiin ja päästettiin eturivin metallipäiden iloksi ilmoille Slayerin “Chemical Warfare”. Vai oliko se sittenkin Guns’n’Tapsaa?
Todellinen hyvänmielen keikka! Kiitos kaikille!