Kultajyvässä oltiin vuodentakaisin keikan perusteella sitä mieltä, että ottavat meidät vastaan uudestaankin. Hyvähyvä. Pakkasin siis kamat autoon ja lähdin kohti Tamperetta, mistä lunastin ensin kalliilla äänentoistovälineitämme huollosta. Sitten keula kohti Anttoa, hippi kyytiin, matkalta vähän bassonkieliä ja kohti Nekalaa & Vorssia. Unohdimme toki ilmoittaa Vorssille luvatusti kun lähdemme keskustasta, mutta hätä ei ollut tämän näköinen. Äänentoistohuolto pilasi pakkausjärjestyksemme, joten purimme auton (jee), kasasimme sen järkevämmin uudestaan (jeejee), Ansso asettui eteen, Vorssi taakse ja kaarsimme Viinikan liikenneympyrähelvetistä kohti motaria, Turuntietä ja Vorssaa.
Matkalla vaihdoimme kuulumiset ja kuuntelimme vähän musiikkia. Sokkona etsimme yllättävänkin onnistuneesti hotellin, jätimme vähän kamojamme lojumaan ja suuntasimme Kultajyvään. Jyvässä oli vielä hiljaista, mikä oli oikeastaan kamainpystyttämisen kannalta sangen miellyttävää. Kukaan ei ollut “itteki vähän shoitellu” ja rauhassa pystyttelimme. Tosin varsinaista tsekkiä ei voitu vielä tehdä samassa rakennuksessa toimivan teatterin esityksen vuoksi. Kunhan katsoimme, että signaalit kulkee. Pystytyksen viimeistelimme pystyttämällä vatsamme. Suosituksesta kaikki otimme possunleikettä, paistinperunoita ja pippurikastilaitosta. Kyllä toimi! Seuraavana päivänä pohdimmekin Vorssin kanssa, josko sivuillemme pitäisi pystyttää erityinen Coveralls-ruokanurkkaus. Katsotaan.
Sitten veimme auton hotellille ja ajovuoroni loppui. Kivakiva. Keikkakamppeet niskaan ja kävellen pääkallonpaikalle, missä nopea tsekki. Vähän olutta naamaan, huumorivitsailua ja oli keikan aika. Kultajyvä ei ollut aivan niin täynnään kuin viimeksi (ilmeisesti puskaradio oli kertonut bändin olevan paska, heh), mutta toisaalta kukaan ei kaatuillut tällä kertaa soittajain päälle, mikä ilahdutti. Kultajyvälle pitää myös suitsuttaa kiitosta uudesta “lava”järjestelystä, eli soittotilaa ympäröivästä köysiaitauksesta. Nyt vetäminen onnistui mainiosti, hienoa! Keski-iältään ehkä aavistuksen normaalia varttuneempi yleisö (kilpailevassa ravintelissa oli Klamydia..) lämpeni hitaahkosti, mutta osoitti suosiotaan niin tanssin kuin aplodienkin keinoin. Olimmekin valinneet ykkössettiin aika lailla suomirock-painotteista paahtoa ja se tuntui tepsivän. Toiseen settiin ladattiin vähän enemmän potkua ja yleisö tuntui tykkäävän ja suupielet kääntyvän ylöspäin Ralls-räimimisversioiden kaikuessa eetteriin. Encorekin vielä vaadittiin ja Taivas lyö tulta tuntui olevan siihen omiaan. Pienen miettimisen jälkeen; “mitä biisejä meillä on hä”?
Keikka sujui siis hyvin ja tuumasimme Anton kanssa laulupuolten toimineen yksiin jopa vallan mukavasti. Soitosta nyt aina löytää virheitä, mutta kyllähän se siinä kulki. Tästä innostuneena otimme oluet, pakkasimme kamat ja suorimme nukkumaan. Tosin VilleVorssi ei normiolueen koskenut, sillä hänen viikonlopputeemansa oli “non-alcoholic”. Antto taas oli keksinyt illan piristykseksi uuden huumorijutun. Se meni näin: “juujuujuujuujuu”. Aika hauska. Nukuimme kuin porsaat.