Aamulla raahauduin aamupalalle viime tipalla (olin nukkunut melkein seitsemän tuntia, mikä on poikkeuksellinen keikkareissuonnistuminen!). En yllättynyt Timon kohtaamisesta, mutta se, että Jomppa oli ollut paikalla ja ehtinyt poistumaankin, tuli täysin puskista. Eipä siinä auttanut muuta kuin lapioida kaurapuuroa naamaan. Timo palasi myöhemmin nukkumaan, mutta kun kohtasimme myöhemmin, oli kukin pyörinyt vaikka missä. Timo oli käynyt uimarannalla uimassa, vau! Itse shoppailin mitään löytämättä ja katsastimme Jompan kanssa Mikkelin sataman, joka ei herättänyt sen suurempia wow-efektejä. Mukavasti hotellista jouduimme lähtemään vasta yhdeltä ja harmillisesti taas roudaamaan pääsimme vasta kahdelta. Kesäpäivä uhkasi mennä osin sivu suun.
Roudauksien jälkeen pääsimme matkaan. Olin unohtanut mukaan otettavaksi luvatun petankin lähteissä, joten Timon piti ostaa oma. Ei löytynyt matkalta. Teimme reittivalinnan maisemapohjalta, joten Savitaipale ja Taipalsaari nähtiin. Ei petankkia, ei uimapyssäystä. Loppujen lopuksi kello oli yllättävänkin paljon, kun pysäköimme viimein Enterprise-aluksemme Ilonan eteen. Roudattiin, pystytettiin ja hyvältä kuulosti. Sitten vielä ruokailu, minkä jälkeen oli helppo todeta helteisen kesäpäivän menneen lähes tulkoon ns. ohi suun. Mutta ei aivan! Otimme jalat allemme ja hotellin haltuun. Samalla kuulimme Lappeenrannan öistä, jotka olivat käynnissä ja huipentuisivat samana iltana torilla olevaan konserttiin. Esiintyjät? Kovimpia mahdollisia: Ressu & Jussi, E-Rotic ja E-Type – mahtavaa!
Jalkamme kantoivat meidät hotellilta kävelykatua satamaan, missä löysimme juuri sijan ravintolalaivan terassilta. Kun tiskiltä sai noutaa niin lonkeroa kuin IPA-oluttakin, viihdyimme mainiosti vastaanottamassa laskevan auringon viimeisiä säteitä. Katsastimme vielä laitureiden venetarjonnan Timon johtamina, torin meiningin ja joimme yhdet vielä House Of Barsin pihalla. Olihan sitä sighseeingiä siinä. Tämän jälkeen vuoroon pääsi toisenlainen seeing: oli MM-kisojen pronssimatsin aika. Peli oli, Kekeä lainatakseni “vähe tulsa”, mutta sitkeästi sen katsoimme Timon kanssa ja vartti loppumisesta polkaisimme jo settiä käyntiin lavalla.
Keikka käynnistyi perinteisin menoin, joskin latistin tunnelmaa oikein kunnolla saamalla totaalisen blackoutin toisena kappaleena esitetyn Lootusasennon aikana. “mmmhhh mmmmhh Roomeooo ja Juuliaa” kuultiin monta kertaa. Tosin äänikin oli aika huonoissa kuosissa, joten samaan konkurssiin kaikki tyynni. Väki lisääntyi mukavasti setin edetessä ja taas kerran saatiin todeta illan olevan työvoitto. Hauskaa piisasi, hiki virtasi ja yhteislaulu raikasi. Encoreakin taputeltiin ja kaahasimme homman päätöksen puolelle onnistuneesti. Keikan jälkeen nukkumaan, joskin matkalla belgialainen diggari antoi vielä tekemänsä kasvokuvat The Coveralls -jäsenistä. Melkoisia yllätyksiä!