Bilebändin päiväkirja

Työmiehen perjantai käynnistyi positiivisenlaisella odotuksella. Olihan edessä henkilökohtaisella tasolla ensimmäinen ns. tuplaviikonloppu sitten tammikuun(!). Jestas. Lisäväriä touhuun toi Jonin poissaolon myötä matkaan huijattu Armadillo Honko. EI KIILLÄ!

Vili oli arponut ajoreitiksi Keuruun ja Karstulan kautta kiemurtelevan maisemareitin, joka toi mukavaa vaihtelua ainaiseen Tampere-Jyväskylä-tiehen. Matkalla päivällistettiin legendaarisella Takkatuvalla. Paikka nauttii jonkinlaista kulttimainetta keikkalevien artistien kesken, mikä osaltaan velvoittaa tätäkin yhtymää yhtymään vallalla olevaan konsensukseen. Jotenkin tuntuu, että ajan hammas on koetellut ko. paikkaa vähän rajummalla kädellä. Muistaisin viitisen vuotta sitten antimien olleen mm. enemmän kiinteää nykyisten monien erilaisten mössöjen sijaan. Tosin, kotiruoka on aina kotiruokaa ja The Coveralls on sen ystävä. Loppumatka taitettiin hyvin ravittuina aina maaliin saakka.

Paikanpäällä roudailtiin ja tsekkailtiin. Päävirtakin saatiin päälle sulakekaappia hetken tutkiskeltua. Jonin rumpujen poissaollessa jouduimme paneutumaan keskinäisiin balansseihin hieman normaalia pidempään, mutta onneksi meillä on siihenkin koulutus. Kamat kasaantuivat ajoissa ja naapuriravintola Sticky Wingersin ruokalista kutsui. Itse olin Takkatuvan antimista vielä “niin sootanan turvoksissa”, että tyydyin salaattiin muiden ammentaessa ns. koko rahalla. Aivan hyvä.

Majoituspaikka löytyi tuttuun tapaan Sokos Hotel Arinasta. Aikaa ylimääräiseen tyhmäilyyn ei tällä kertaa juuri ollut ja kuvainnollisen kassientyhjennysoperaation jälkeen oli aika jo siirtyä takaisin konserttiareenalle.

Väkeä oli mielestäni yleisiin perjantaihin nähden ihan mukiin menevästi, mikä loi illan odotuksiin positiivista värettä. Keikka käynnistettiin kiimalla ja tanssilattiankin puolella tömisteltiin ihan tosissaan heti startista. Joitain kertonee sekin, että huolimatta diskoteekkimäisestä olemuksestaa, Ilona ei tyhjentynyt yhtyeen käynnistäessä vähän vähemmän tanssittavaa repertuaariaan: Stratovarius-yhtyeen tunnetuksi tekemä Hunting High And Low kirvoitti yleisössä paikoin jopa yhteislaulua! Mainio viikonlopun avaus! Keikan jälkeen nautittiin mm. maisemavirvokkeita ja siirryttiin kiltisti maate.

Seuraavan päivän perin syysmäinen ilmanala ei kirvoittanut mihinkään erikoisiin vapaa-ajanviettoihin. Joku nukkui pidempään, joku ei. Perinne velvoitti Otto K. -ravintolaan lounastamaan, jossa ruoka maittoi. Tosin reilun tunnin odotteluajasta on pakko antaa muutama miinuspiste. Kehitin televisiosta seuraamamme Ilves-HIFK jalkapallo-ottelun (3-1 jee!) aikana itselleni infernaalisen päänsäryn, jota jäin potemaan poikien painellessa kaupungille viihtymään. Tästä selvisin pienellä horroksella ja parilla kilomilligrammalla särkylääkettä. Huuuhhuh, sanoisi Dimitrikin. Youtube-seminaari koostui tällä kertaa mm. Risumiehestä ja Niilo22:sta. Usko nyt perkele, tossaja. Tämmöstä. Ei siitä sen. Ni!

Illan konsertti starttasi ajallaan n. klo 01 (on se vaan aika myöhä on) ja väkeä oli mainiosti.  Meininki oli jälleen heti katossa. Illan erikoisuuksiin kuului ajoittain häipyvät rumpusoundit, joita Armis joutui alati tarkkailemaan. Sanoitteko “alasti”? Närkästyneitä naamoja ei kuitenkaan yleisön puolella näkynyt ja tunnelma pysyi riehakkaana loppuun asti. Encoreita ei Ilonamaiseen tapaan huudettu, mutta yleisö vaikutti tyydytetyltä ja täten laskutusperuste and.

Tällä kertaa olimme asennoituneet keikan jälkeiseen kamojen pakkaamiseen ja poisroudaamiseen, joka viime tammikuisella pakkasmatkalla tuli yhtyeellemme yllätyksenä. Honko toimi ansiokkaasti yöllisenä autonkuljettajana ja homma hoidettiin ammattimaisella varmuudella. Parkkipaikkakin löydettiin “omaa harkintakykyä käyttäen”. Lol saatana.

Valmiiksi pakattu auto lämmittää aamuisin. Varsinkin, jos luvassa on n. 8h autossa istumista. Ajelu maistui itselle poikkeuksellisenkin hyvin ja kuljetin väsyneen tyhmäryhmän Tampereelle asti. Kelikin oli kohdillaan, niin mikäpäs siinä. Sanoitteko “vuohiina”?

Kiitos Armikselle, Veeran Tanelle ja kaikille yhtyeemme ystäville! “Sinä viet tuon kasan minkä sie toit.”