Somero oli keikkapaikkakuntana itse kullekin The Coverallsin jäsenelle täysin uusi tuttavuus, joten lähdimme matkaan innokkain mielin. Ajomatka oli hyvin siedettävän mittainen ja löysimme helposti tiemme Rantatuvalle. Paikka vaikutti viihtyisältä ja kun vielä ruoka maistui, tunsimme olomme hyvin tervetulleeksi.
Lava-alueen vapautuminen ruokailun jäljiltä tapahtui sen verran myöhään, että jouduimme suorittamaan pakolliset valmistelut vähän kiirellä. Selvisimme kuitenkin hyvin. Ainoaksi ongelmaksi koitui se, että valomme olivat henkilökunnan mielestä turhan kirkkaat. Sovimme sittemmin toki, ettemme niitä käytä, vaikka vähän show’n visuaalisuus asiasta kärsikin.
Kuten omistaja oli kertonutkin, Rantatupa oli selvästi valtaosin hieman varttuneemman väestön illanviettopaikka. Muokkasimme vielä juuri ennen aloitusta hieman biisilistoja siihen suuntaan ja onnistuimmekin hyvin: saimme yleisöä oitis tanssilattialle ja meininki oli oikein mukava. Yllätykseksemme ensimmäisen setin suosituin biisi taisi kuitenkin olla Antti Tuiskun Hyökyaalto – kyllä nämä koko kansan omia taitavat nämä mega-artistit olla.
Settejä illan aikana paiskoimme kokonaista kolme. Somerolla kun oltiin, yksi Badding heitettiin ilmoille sekin ja tavallisimmasta päästä oli oikeastaan vain kattauksista viimeisin, mikä mentiin vahvassa suomirock-hengessä. Tanssia ja yhteislaulua riitti, mihin kelpasi olla tyytyväinen!
Miinusosastolle voidaan laskea vain kamojen kasauksen yhteydessä pakolla kuultu parisuhdedraama (ahdisti), biisitoiveet (ihmisten pitäisi ymmärtää se, että oma toive ei aina ole koko yleisön mielipide) ja huomattavan myöhäinen/aikainen kotiinpääsy. Omistajan kanssa kuitenkin jo puhuttiin, että ensi kesänä uusiksi. Jee!