Erikoisinta erikoisuutta on se, että The Coveralls oli käymässä ensimmäistä kertaa Hämeenlinnan yöhön. Näinkin lähellä Tampereen tukikohtaa sijaitseva kaupunki on kuin ihmeen kaupalla säästynyt hittiräimeeltä koko yhtyeen 16-vuotisen uran ajan. Olikin siis jo korkea aika saada tähän muutos!
Rantakasinolle kaarrettiin hyvissä ajoin vappuaaton iltapäivästä. Paikalla oli muutama aurinkoterassin ystävä ja kamoja sai pystytellä suhteellisen rauhassa. Kuppila ei tietysti ole kuppila jos sieltä ei yhtä peräpulpetin huutelijaa löydy, mutta näihin ovat paksunahkaiset ja paatuneet viihdyttäjät tottuneet. Kamat saatiin soittoalueelle vaivatta, mutta varsinaisen lavan puuttuessa juolahtaa aina mieleen kaipuu jonkinlaisesta aita-tyyppisestä rakennelmasta tanssikansan ja soittoniekkojen väliin. Tähän ei ratkaisua löydetty ja asia jätettiin ns. herran haltuun. “Saatana on herra Ylppö!”
Joni paineli kaverilleen Hattulaan (vinttihommiin?) ja me jäljelle (/jälkeen-) jääneet suuntasimme Etelä-Hämeen kierrokselle. Ensimmäinen etappi oli Hyvinkään ABC, jonka parkkipaikalla Vili suoritti vahvistinostoksia. Tästä suunnattiin vanhaa tietä Tervakoskelle Puuhamaan pihaan muistelemaan lapsuuden kesiä. Hieman se oli kutistunut sitten 90-luvun alun muistojen, mutta vain hieman. Ennen Hämeenlinnaa koukattiin vielä tsekkaamaan Jouni Oittilaisen lapsuusmaisemat Turengissa, jossa polveileva maasto ja hieno rautatieasema säväytti pirkanmaalaista silmää.
Tällä välin Rantakasinolle oli ilmaantunut yllättävän paljon vappua aloittelevia immeisiä. Keikka käynnisteltiin jo klo 21.45, mikä on näinä aikoina todella aikainen ajankohta. Tervetullut vaihtelu myös! Väki oli fiiliksissä heti alkutahdeista lähtien, mikä osoitti myös negatiiviset puolensa: Kasailuvaiheen pelot päälle vyöryvästä tanssikansasta kävi toteen ja mikkiständiä tuli hampaisiin oikein huolella. Myös kitaraefektilaite-laitteen päällä käytiin makailemassa, mutta pahemmilta tuhoilta onneksi vältyttiin. Jos keski-ikää lähestyvä nainen kaatuu kolme kertaa lavalle ja ei tajua siirtyä taaemmaksi, niin onko vika viinassa vai kotikasvatuksessa? Välillä vähän hämmästyttää. Nykyään kylläkin vain vähän. Tästä huolimatta tunnelma oli molemmissa seteissä todella hyvä ja päällimmäinen fiilis oli erittäin positiivinen. Henkilökunta oli ystävällistä ja homma toimi kuin hämeenlinnalainen kaupunkisuunnittelu!
Ensikosketus Rantakasinoon oli mitä parahin ja yhtye jää odottelemaan seuraavaa kutsua innolla!