Taivaalta satoi paskaa ja vaippamallin Vuokkosia kun teimme matkaa halki synkän Satakunnan. Velipoika-Aarne oli saatu pitkästä aikaa puikkoihin, niin mikäs siinä meidän soittoniekkojen oli istua. Perillekin löydettiin vanhasta tottumuksesta, olihan tämä jo ainakin 4:s kerta Kahvelissa. (vai mones?)
Kamat kasaantuivat tuttuun malliin ja syömäpuuhiin päästiin nopsakasti. Itse tein karmivan virheliikkeen tilatessani lihapitsan, joka sisälsi “vähän kaikkee” maistumatta täten yhtään miltään. Keskenhän se jäi, vaikka Villekin osallistui sen tuhoamiseen. Kertonee jotain se. Tosin täytynee todeta, että koko porukka oli (Aarnea lukuunottamatta) kollektiiviflunssassa, joka oli saatu edellisviikonlopun superkeikkareissuilla. AIJJAI RANKKAA!
Syömäyrityksen jälkeen tsekattiin tutuin seremonioin. Vähän Pop-musaa ja Apinamiestä. Kivalta kuulosti. Toinen takaisku koettiin takatilapuutteen muodossa. Kahvelin yläkerran ollessa yksityistilaisuuskäytössä ei soittajille löydy ravintolasta housunvaihtopaikkoja muualta kuin yleisestä miestenhuoneesta. Noh, koska emme ole KISS-yhtye, on pre-show-make-up varsin pienimuotoista ja ihan mukiin menevästi pärjättiin ilmankin.
Keikka olikin kaikkiin edeltäviin takaiskuihin nähden erittäinkin jees! Porukkaa siunaantui kuin taikaiskusta ja pysyikin kiimassa lähes koko keikan. Ainahan sitä pieniä suvantoja keikan aikana tulee – en minäkään jaksaisi 1,5h tanssia vaikka melkoinen tanssilaminaattien partavaahto olenkin. *VAAHT VAAHT*
Pessimistinen aikatauluarvioni piti komeasti kutinsa: 03.00 kotiinlähtö ja 05.30 kotona. Ei haitannut. Matkanteko oli varsin vaivatonta, olihan meillä virvokkeita ja kaikkia yhdistävä rakettitiedeharrastus. Kiitos Kahvelinpöhveli, kivaa oli!