Bilebändin päiväkirja

22.5.2010, Kahveli, Uusikaupunki

Oli kesä oli ajovuorottomuus, tuumasin. Sää todentotta helli ja herr Tuomainen vastasi vuorostaan ajamiskyyditsemislogistiikasta. Kun kohteena oli vielä edellisellä kerralla positiivisen maun jättänyt Kahveli-baari, oli ainekset mainioon keikkareissuun kasassa. Heitimme tavarat autoon ja otimme tällä kertaa mukaan myös sähkörumpujen hihat-kontrollerin (tunnettu myös nimellä “Fintrolleri”), mikä Forssan-kiekaukselta oli allekirjoittaneen unohduksesta uupunut. Sitten suunta kohti Euraa, missä poistimme vanhan oluen ja ostimme uuden. Lisäksi kuuntelimme autenttisen Euran pallo -kannustuskappaleen paikkakunnan kulttuuriperimän kunniaksi.

Painelimme Tuomaisen vakaassa ohjaistuksessa läpi Laitilan munamarkinattoman kaupungin ja lopulta päädyimme Uuteenkaupunkiin, minkä läpi Tuomainen vanhasta muistosta seilasi suoraan Kahvelin pihaan, että heilahti. “Mörjess”, totesimme. Pystytimme kamat pikku hiljaa vitsihuumoria viljellen ja pääsimme odottamaan soundcheckiä pitsojen ääreen. Itänaapurit, alakahvelit ja leuat auki lonksauttava vilispesiaali siinä vain vilahti. Oli hyvää, kuten Vorssikin pääsi yllätykseksemme toteamaan. Kieltämättä kylmä olutkin maittoi kesäpäivänä kuin tarujen nektari. Mestarien liigan finaalia koitimme väijyä, mutta se meni valitettavasti vähän puolivaloilla olosuhteiden pakosta. Vähän tsekkasimmekin ja soundit saimme mielestämme aivan kelvolliseen kuntoon.

Olisikohan ollut puoli kaksitoista, kun polkaisimme äkäisesti takahuoneessa (paremminkin ylähuoneessa) laatimamme ykkössetin käyntiin. Soitto tuntui soljuvan aivan jeesisti, mutta vielä tässä vaiheessa Kahveli-kansa tuntui viihtyvän terassin hämärtyvässä ilmassa musiikilla sulostuttamaamme sisätilaa paremmin. Laitoimme pökköä pesään, mutta vähän puolivillainen olo ekasta setistä jäi. Tosin meininki parantui loppua kohden, joten odotettavissa oli parempaa. Milla sai startata toisen rykäisyn ja tunsimme, miten vauhti kiihtyi. Painoimme päälle ja koko ajan sisäänsiirtyvä yleisö saatiin messiin. Lopun Ei tippa tapa tarjosi jo mellakkameininkiä! Kiitos, ihmiset! Hauskaa oli ja jälkeenpäin saadut positiiviset kommentit myös lämmittivät. Toivottavasti uusiksi.