The Coveralls tykkää kesästä. Kesällä Laiturikahvila on auki Vammalassa. Laiturikahvila tykkää kesästä. Vammala tykkää Laiturikahvilasta. The Coveralls tykkää Laiturikahvilasta. “Hyvä, tämä on hyvä”, sanoisi eräskin hahmo.
Kävimme Laiturikahvila-debytantti Tretjan kanssa täyttämässä auton treeniksellä ja kaasutimme Nokialle hakemaan kyytiin myös rumpumies-Jounin. Sitten sangen tutuksi tulleiden Pirkanmaa-metsämaisemien läpi pikkumatka Vammalaan, missä kesäilta pani parastaan ja roudausilmapiiri sisäakvaariossa lähenteli trooppista.
Kamat saatiin kasaan, soundi oli toimiva, ruoka maistui ja kaikki oli mainiosti. Tosin bäkkärin ja luppoajan (tämän puute toki tavallaan hyvä!) puuttuminen teki vähän kummallisen “nytkö se jo alkaa” -fiiliksen ja vaikka eka settikin starttasi vallan mukavasti, oli sen aikana tunnelma kuitenkin vähän tunnusteleva. Väkeä oli todella hyvin paikalla, mutta lähinnä istuttiin pöydissä ja tarkkailimme toisiamme puolin ja toisin. Lisäksi bändistä 2/3 oli reväyttänyt takareitensä, joten patsastelimme lavalla tavallista paikallaanseisovammin, mikä tuntui jotenkin pidätellyltä. Mitä se olikin.
Ns. väliajalla vedimme happea ja palasimme kehiin latautuneina. Ja niin oli todella tehnyt yleisökin! Nimittäin meininki lähti pöhisemään heti todella nousujohteisesti ja tanssi sekä yhteislaulu raikasivat. Eturivit kansoitettiin ihmisillä. Oli hikistä ja hauskaa! Ensimmäistä kertaa livenä Tretjan kanssa päästiin soittamaan mm. Koivuniemen herra, Rusketusraidat ja Ukkometso. Olipa esim. ensin mainittu hyvä biisi, melkein olin unohtanut sen mainiouden.
Yleisö sen kun villiintyi loppua kohden ja encoren yhteislaulu oli jo huumaavaa. Kiitos Vammala, kiitos Laituri!
Sitten kamat nippuun ja laskemaan tienvieruspeuroja, joita tuttuun tapaan riitti. Onnettomuuksitta koteihimme, onneksi!
-Vili