Uutiset

Perjantai-iltana istuin Yle Areenan livelähetyksen ääreellä jännittäen. Viimeisen pallon ratkettua saatoin tuulettaa paitsi kotiseutujeni lippulaivan mestaruutta, myös sunnuntaille tullutta keikkaa. Ei paha!

Tiistaina olimme olleet paukuttamassa Tampere-Areenalla ja mikäli pelit eivät olisi ratkenneet vielä tässä vaiheessa, olisimme uusineet areenavedon sunnuntaina. Tervehdimme kuitenkin ilolla mahdollisuutta päästä soittamaan väkijoukolle raikkaaseen ulkoilmaan todellisissa juhlatunnelmissa. Luulin, että juhlatunnelma olisi kärsinyt takaiskun, kun tajusin olevani kurkkukivun myötä pikku flunssassa. Tämä oli kuitenkin alkusoittoa peilattuna siihen, että puoleltapäivin Jony soitti olevansa sen luokan kuumetaudissa, että soittaminen vaikuttaa lähes mahdottomalta.

Pelästyneenä aloitin puhelinrumban ja soitin läpi tuuraajan jos toisenkin. Lopulta Armadillo, jonka ensin piti suunnata muihin maisemiin, soitti vielä perään ja kertoi olevansa mukana. Vanhat sähkörumpunsakin olivat hänellä valmiiksi luonaan. Tuuletin taas!

Kohtasimme vähän ennen puoli neljää Vammalan torilla. Armadillo oli kalju, mitä hämmästelimme joukolla. Torin puitteet olivat samantyyppiset kuin VaLePan ensimmäisissä kultajuhlissa kaksi vuotta takaperin (missä olimme siis myös mukana). Rekkalava oli juuri tuotu paikalle ja äänentoisto saapui samoihin aikoihin. Kasasimme kamat onnistuneesti lavan nurkkaan ja yhdistyimme pää-äännentoistoon. Kaikki kunnossa.

Aloittelimme settimme lämmittämällä puolisen tuntia ennen juhlien varsinaista aloitusta paikalle valuvaa yleisöä. Roiskaisimme ilmoille (vain hieman hapuilevasti) Hot ‘n Coldin ja Pidä huolta -rallatuksen. Sitten saatoimme todistaa Pukinsarven Tröötöttäjien minikeikkaa, joka herätti meissä ehdotonta kunnioitusta: hauskaa meininkiä! Parkkeerasimme lavalle odottamaan, kun juhlakaluja tuova rekka lähestyi. Odotimme nätisti kun pelaajat esiteltiin ja pokaalia nosteltiin. Sitten ammuttiin ilmaan “kultainen suihku” ja painoimme ilmoille merkkiteoksen nimeltään Poika saunoo. Armadillon kanssa ehdimmekin sen tsekissä ilman volumea kokeilla. Tämän muistona muuten Armis tempoi ensimmäisen puoliminuuttisen Hotänkouldia vailla sen tanakampaa rumpuääntä…

Poika saunoo meni aivan kivasti, samoin seurannut Sankarit ja sitten kun pelaajat jo jalkautuivatkin torille, aloitimme varsinaisen ohjelmistomme läpikäynnin. Ilma oli loistava, joten aurinkoisella lavalla kelpasi vetää leppoisasti. Kaikki muu oli leppoisaa, paitsi Armadillon basarijalat, jotka kävivät kuin Singer konsanaan.

Finaalina räiskimme Basket Casen (plektraa soitti passari Anssi Esko) ja sen jälkeen kelpasi kasailla kamat tyytyväisinä autoon. Mukavat pirskeet, sano!