Uutiset

Tämä osasto kiinnostaa todennäköisesti äärimmäisen harvoja, mutta kun tuli uusi näkökulma mieleen, menköön.

Kymmenen vuoden aikana bändin ulosanti on kehittynyt toivottavasti paitsi itse soiton ja laulun, myös niiden yleisölle toistamisen suhteen. Alkupään keikkojenkin äänentoistosta huolehdittiin useimmiten itse. Oppia tarvittiin, mutta tekemällä sitä myös saatiin. Kymmenen vuotta sitten kannoin vastuun äänentoistoasioista lähes täysin itse, kun Ville ja Timo ei keikkatoiminnan näihin puoliin olleet juurikaan perehtyneet.

Ensimmäisille kerroille lainattiin Marttilan Markuksen “PA”:ta, joka koostui Behringerin kahdesta aktiivikaiuttimesta ja samanmerkkisestä mikseristä. Kamat olivat tulleet jo tutuksi Miehet mustissa -orkesterin tiimoilta. Ko. pumpussa kun vaikuttivat Markuksen lisäksi tuolloin kaikki Ralls-soittajat. Isoin vaihde oli silmässä, kun Maken kamat kasvoivat subbarilla ja välillä oikein mikitimme basarin ja tomit. Olikohan subbari ikinä kytketty oikein? Kitaravahvistimeni oli yleensä myös mikitetty. Timo saattoi soittaa suoraan linjaan, mutta joskus käytti lainabassovahvistintakin.

Muistaakseni tuolloisilla standardeilla saatiin jopa yllättävän siivoa soundia aikaiseksi. Haluaisin todella kuulla, millaista se tuolloin oli! Valitettavasti Aikakone on vain poppibändi. Toki muutamalla keikalla oli ammattimainen äänimies kamoineen järjestäjän toimesta ja tuolloin soundinkin luulisi olleen kohdillaan.

Merkittävin tekijä The Coverallsin nykysoundin saavuttamisessa oli sähkörumpujen käyttöön ryhtyminen. Hommasin moiset pelit itselleni uuteen kämppään muuttamisen myötä vuosien 2007 ja 2008 kintaalla, kun Anttokin liittyi bändiin. Tarkoitus oli päästä kokeilemaan niitä myös livenä: tokihan niitä Villelle lainaisin, jotta pääsisin itse keikalle. Ai miksikö sähkörumpuja piti kokeilla livenä? Sen vuoksi, että akustiset rummut pitävät ääntä. Paljon ääntä. Niitähän kerran lyödään. Suurin osa keikkamestoista on kuitenkin sellaisia, että rumpujen äänenvoimmakkuus on niihin turhan iso. Kaikkiin musiikin tyylilajeihin ei taas sovi hissutellen soittaminen.

Ensimmäisen kerran ns. suoraan linjaan -kattausta (ei oikeita rumpuja, ei instrumenttivahvistimia) kokeiltiin Äetsän Myllytuvassa, muistaakseni vuonna 2008. Basso taidettiin lyödä mikseriin Tech21:n mainion SansAmp-säröetuasteen kautta. Itse soitin kotiäänityksissä käyttämälläni Vox Tonelab -etuasteella. Tällöinkin vedimme Markukselta lainatuilla kaapeilla ja mikserillä. Tai itse asiassa kaapit olin saattanut ostaa jo itselleni tuossa vaiheessa. Kokeilu oli kerrassaan hymyilyttävä: ei voinut uskoa todeksi, että todella järkevää soundia saatiin aikaiseksi uskomattoman helpolla roudauksella. Lisäksi volyymitaso oli täysin hallittavissa. Tätä settiä ryhdyimmekin käyttämään suurimmalla osalla keikkojamme.

Seuraava aste oli subwooferin hankinta. Soundi toimi muuten, mutta jytinä puuttui. Hommasin Behringerin kaiuttimien kaveriksi käytetyn dB Techin subbarin. Ja jo saatiin basariinkin eloa. Setti palveli pitkään mainiosti, mutta isommissa paikoissa alkoi potku loppua kesken. Samoihin aikoihin huomasimme, että Vox Tonelab hurisi pahasti joissakin paikoissa, ilmeisesti sähköteknisistä syistä johtuen. Joskus vuosien 2010 ja 2011 tienoilla laitoin sitten kattauksen taas täysin uusiksi.

Noutoreissun tuloksena kellaristani löytyi nyt äänentoisto mallia dB Opera. 2 x 12  tuuman yläpää (400w per puoli) sekä ensin yksi 15D-subbari (800w), myöhemmin myös toinen. Pian saapuivat myös dB Chromon 8-tuumaiset pikkumonitorit. Samalla hommasin meille ensimmäisen savukoneen ja muutaman välkkyvän ledilampun. Aiemminkin jo keikkoja valaisseet työmaavalot saivat jäädä, mutta kaveriksi tuli himmenin. Kitaraetuasteeksi ostin Boss GT-10 -värmeen, joka ei ollut soundeiltaan muuten superi, mutta pääsi vetämään stereona kahdella eri soundilla. Bändisoundi sen kun isoni. Ja uudet subbarit toivat uuden ulottuvuuden kokonaisuuteen.

Visuaalisen askelen eteenpäin otimme myös, kun tilasimme messuständityyppiset “roll-upit” logollamme varustettuina. Vahvistinten puuttuessa täyttävät lavaa mukavasti.

Myöhemmin Ville hommasi oman Rolandin sähkörumpusetin ja Armadillo käytti jäsenyytensä aikana omaansa. Jonyn uutta settiä vielä odotellaan saapuvaksi… toivottavasti tulee pian! Kamaosastohan ei voi olla ikinä valmis, joten seuraavaksi rumpujen lisäksi pitäisi hommata uutta valokalustoa ja korvaaja rikkimenneelle savukoneelle… mutta musiikkivälineistön ja hankintojen kanssa puljaaminen on oma riemunsa sinänsä, uskokaa pois!

Vielä jonain päivänä saatan toteuttaa haaveeni siitä, että kaikki soundit tulisivat tietokoneelta (livenä tietysti!) niin, että miksaus olisi valmiina musiikkiohjelmassa ja piuhat vedettäisiin vain äänikorttiin. Mutta ei vielä, ei vielä.

(Tällaista ei pitäisi edes ääneen mainita, mutta käytämme nykyäänkin Behringerin mikseriä. Laulumikit ovat Shurea ja AKG:tä. Jonylla on korvamonitorointi.)