Uutiset

Arkiston aarteita: keikkapäiväkirja yhdeksän vuoden takaa. Autenttisessa asussaan:

5.6.2004, Liikuntahallin piha, Punkalaidun

Kello puoli yksitoista aamulla, paikkana reenikämppä Puuhalassa ja paikalla tuttu härvääjäkolmikko. Suuntana Punkalaidun ja ulkoilmakeikka, jee!

Paikalla oli PA, joten pääsimme liikkeelle farmarilla mukanamme vain pakollisin backline, eli meikäläisen kitaracombo lisäkaapitta, villen rummut pelteineen ja tietenkin soittimet. Timon bassoetuaste kun ei juuri tilaa vie. Villen rastat vievät.

Köyhän speden viimeisillä bensalitroilla pääsemme Punkalaitumelle. Matkalla ei juoda ainoatakaan olutta!

Keikkapaikka (liikuntahallin piha) löytyy yllättävän kivuttomasti ja astumme autosta hämmästelemään. Paikalle saapuu myös muita paikalla soittavia bändejä. Ekaksi pääsemme jälleen kerran ihmettelemään. Paikalla tosiaankin on “PA” eli kaksi kaappia ja mikseri. Ja pari mikkiä. PA:n tuoja huokailee “eikö teillä ole mikkejä mukana?”. Voi jeesus. No, päätämme vetää sillä mitä on annettu ja jotenkin selviämme kun Varhaiseläke-yhtye roudaa treenikämpältään pari mikkiä ständeineen. Roiskin jonkinlaiset soundit ilmoille lavalta käsin ja porukka kertoo soittomme kuulostavan “yllättävän hyvältä”. Eli valmiina keikkaan.

Soitamme ensimmäisenä, koska komppiryhmän pitää ehtimän vielä iltasella humpan soittoon Kisarantaan, sillä he eivät olekaan sitä sitten edeltävän illan tehneet. Paikalla ei päivällä klo 13 paljon väkeä näytä olevan, mutta jonkin verran toki porukkaa on ja ilma mitä parahin, eli mukava on vetää. Astelemme lavalle ja aloitamme perinteisellä All The Small Thingsillä iloverockandroll-riffeineen. Siitä Roviolle ja edelleen Shakiraan. Jengi tuntuu tykkäävän, joten mikäs siinä on soitellessa. Monitoreja emme jaksaneet alkaa säätämään, joten laulujen onnistuvuutta lähinnä arvaillaan. Soitto kulkee kohtalaisen mukavasti. Lava on rekka-auton perse ja “avatulla” puolella on pari pystypalkkia, joihin hakkaan kitaraani taukoamatta. Noh.

Vedon jälkeen fiilis on hyvä, joten kelpaa tankata sämpylää ja jaffaa. Mitä nyt Jahjah-Ville potee syytöntä pseudomasennuskautta.

Ajamme Huittisten Säästömarketin kautta (ostan rock-jeesusteippiä) kotiin ja kun pojat lähtevät humppakeikalle, vietän mitä täydellisimmän kesäpäivän. Pari tuntia futista, pari tuntia beach volleyta ja loppuilta grillaamista ja oluen nauttimista. Ei väärin.