Bilebändin päiväkirja

Ensivisiittimme Äänekosken Hietamassa sijaitsevaan tanssipaikkaan teimme noin vuotta aiemmin. Ilmeisesti emme onnistuneet ryssimään hommaa aivan täydellisesti, koska päädyimme samaan mestaan uudelleen! Tälläkin kertaa viitekehyksenä oli pikkujoulut, mutta liikkeellä olimme itsenäisyyspäivän aattona. Jouluinen räntä- ja vesisade sekä yleinen synkkä säätila varjostivat tätä reipasta pikkujoulutunnelmaa. Ajoimme Jony Oittinjewitzin ohjastamina paikalle ja ryhdyimme roudauspuuhiin kuin vanhasta tottumuksesta.

Tällä kertaa käytimme talon äänentoistoa, jossa oli… no: puolensa ja puolensa. Hyvää oli se, että tuplayläpäät levittivät ääntä mukavasti sekä eturiveihin että pidemmälle. Huonompaa taas oli melkoisen honottava yleissoundi. Olimme ottaneet varoiksi yhden subbarin mukaan ja sille tulikin tarvetta. Olkoonkin, että koko PA-kytkentä oli lopulta melko poikkeuksellinen. Toista subbaria ajettiin talon mikserin groupista ja toista suoraan omamme auxista sinne vain basaria ohjaten. Huolellisen jälkeen homma toimi ellei parhaalla mahdollisella tavalla, niin ainakin aivan käypäisesti. Kehiin saatiin myös taustalakanat ja loppujen lopuksi meno oli ihan kuin… The Coveralls -keikkaa varten luotu! Innoissaan kasaamisesta oli myös mm. Juha “DJ Kaasumodo” Trejakov, jonka viime keikkareissuilla syntyneeseen rinnakkaisidentiteettiin saanemme lisävalaistusta armon tulevaisuudessa1

Söimme maittavat, vuoden ensimmäiset jouluateriat ja otimme yöpymishuoneemme haltuun. Kaikki oli mukavasti! Illan starttasi esiintyjäpuolella Äänekosken lähes-oma poika Tomi Haustola stand up -esityksellään. Työmaata herralla riitti, mutta hienosti hoiti hommansa ja tuli meidän vuoromme. Kunhan istumasali oli muutettu bailuuareenaksi. Esiintymisen alku sujui vielä hieman tunnustellen, mutta katso: The Coverallsin taika puri jälleen kerran ja pian alkoi pikkujouluilija toisensa jälkeen nousta pöydästä ja tunnelma kiihtyi. Settimme vaikutti aivan toimivalta ja hiki alkoi olla jo sekä lavalla että sen edustalla, kun vetäydyimme pienelle tauolle.

Toisen setin starttasimme Antti Tuiskun tapaan ja saimme taas uusia ystäviä. Ystäviä saimme toden teolla viimeistään Ukkometso-kappaleen aikana, kun äijänköriläätkin puskivat tanssilattialle ja yhdessä pistimme kaljaa koneeseen – joskin bändin puolella lähinnä henkisellä tasolla. “Tarjoilija, mekkoni on Ouzossa!” Outo ouzolintu tuo ukkosmetsosopraano, siis. Iloista yhteenlaulua kuultiin mm. Levoton tuhkimo -kappaleessa, ja encoren Är-aa-koo-aa-äs raikasi myös hienosti. Kiitos! Paita haisi!

Varsinainen menomeininki loppui keikan jälkeen melko nopsasti, joten saatoimme laittaa kamat nippuun, mennä nukkumaan ja aamulla ajella kohti kotia. Itsenäisyys mielessämme. Kiitos Kartano Kievari!

Yksi todiste keikasta on muuten YouTuben puolellakin: Ukkometso.

-Vili