Uusien keikkapaikkojen korkkaus sen kun jatkui vielä Lohjan jälkeen samana viikonloppuna. Nokialle kun oli avattu lähimenneisyydessä uutukainen Heila-ravintola ja Jony paikallisena hoiti meidät paikalle esiintymään. Vieläpä mukavasti Tapsan tahtien ajalle. Ainoa miinus päivässä oli aikataulu: kun oli kotiutunut viiden jälkeen aamuyöstä, ei ollut kiva herätä yhdeltätoista, jotta äänikalusto olisi valmiina paikan auetessa iltapäiväkahdelta. Mutta pitäähän moinen ruokaravintolan kohdalla ymmärtää. Lisäjännitystä kasaamiseen toi se, että olimme liikkeellä Jompan kanssa kahdestaan. Antto oli häissä (mitä ihmettä?) ja Timo oli tulossa tuuraamaan, mutta vasta illaksi. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Jomppa kasasi rummut ja paikalle rahtaamansa lisävalaistuksen ja itse sain vastata kaikesta ääneen liittyvästä. Ongelmiakin esiintyi, mutta loppujen lopuksi kaikki oli valmista lähes tarkoitetun ajan puitteissa. Sitten palasin kotiin muutamaksi tunniksi.
Kohtasimme hieman kahdeksan jälkeen Timon kanssa Tampereen ja Nokian välisessä bussissa, jolla kaarsimme Heilaan syömistarkoituksissa. Apetta ja ruokaa löytyi, joten viihdyimme hyvin. Henkilökuntakin piti meistä mainiota huolta. Ehdimme kuitenkin tehdä myös kävelyreissun ihailemaan Jompan residenssiä ja olihan hänellä meille tarjottaviakin. Kyllä kelpasi!
Heilaan ehdimme lopulta juuri parahiksi ennen keikkaa. Määrä oli aloittaa Paula Koivuniemen torikeikan päätyttyä ja ohi kulkiessamme tuumasimme korviimme raikuvan Aikuisen naisen tuskin olevan settinsä avausbiisin. Heilassa oli käynnissä mukava kuhina ja starttasimme keikan perinteisen menoin Pop-musiikilla. Väki taisi vielä vähän ujostella parin ensimmäisen biisin ajan, mutta lopulta saatiin taas tutut tanssijalat ja äänijänteetkin liikkeelle. Meininki peesaili edellisillan vetoa siltäkin osin, että lavalla (tai tässä tapauksessa “lavalla”) oli järkyttävän kuuma. Hiki lensi, mutta hauskaa oli! Encore heitettiin vielä lopuksi eetteriin ja hanasta ilahdutuksena löytynyt Stallhagenin Lemon Ale maistui vedon jälkeen taivaalliselta. Itse olin kuitenkin jo keikoista sen verran voipunut, että läksin paikalta lähes saman tien kohti kotisänkyä. Jomppa ja Timo jaksoivat paremmin.
Hieno viikonloppu, mistä kiitos Londonin ja Heilan kävijöille!