Bilebändin päiväkirja

Historian siipien havinaa. Pelasin jalkapalloa vuosina 2005 ja 2006 Karkun legendaarisessa kyläseurassa FC Voltissa. Voltti perustettiin vuonna 1996, joten nyt, 20 vuotta myöhemmin oli juhlaottelun aika. Kohtasimme kirjavalla FC Voltti -porukalla Karkun Royal Arenan samettisella nurmella Kulonpään donitsit. Ottelu oli mainio, joskin hieman ikävän sivumaun jätti se fakta, että vierailijat voittivat ottelun niukasti maalilla. Ottelun jälkeen siirryimme porukalla M/S Liekoveden kyydillä vesiteitse Vuorihotellille, missä tarjolla oli saunaa, ruokaa ja legendaarisia juttuja.

Miten tämä liittyy mihinkään?

Kyseinen lauantai oli paitsi juhlaottelun päivä, myös The Coverallsin perinteinen Ikaalisten-keikka Sata-Häme soi -tapahtuman jälkihöyryissä mainiossa No Name -kuppilassa. Tuuraaja-Timban sangen joviaalilla avustuksella olimme pakanneet jo päivällä keikka-auton valmiiksi ja tämä kaikki kulminoitui siihen, että iltapäivän kääntyessä illaksi komppilähetystö Timo-Jony yllätti minut oluelta Vuorihotellin Terassilta. Morjes!

Astuimme kuljettimeen ja ajoimme läpi maalaismaisemien Ikaalisiin. Pystytimme välineistömme, saimme hyvää ruokaa ja juomaa. Kaikki oli kohdallaan. Keikan alkua saatiin odottaa jonkin verran ja pääviihdyttäjänä toimi Timba “Kaakko” Bumba, joka loihti paikan takahuonekitarasta jazzahtavia mausteita taustalla soivien biisien päälle. DJ heitti valikoimastaan tietämättään jo puolet settimme biiseistä ilmoille, kävimme näin ollen vilauttamassa hänelle hyvässä hengessä kappalelistaamme. Alkua myöhästettiin, koska “väki tulee niin myöhään baariin”.

Aloitimme settien roiskimiset. Väkimäärä baarissa lisääntyi, tunnelma kasvoi, kuumuus tiivistyi, hikikarpalot alkoivat valua. Hämäriä munauksia, hyvää meininkiä, leveää hymyä. Irtoavia korvamonitorijohtoja, vääriä sointuja, unohtuvia sanoja. Väliin paussi. Lisää väkeä, lisää hikeä, lisää meininkiä. Mahtavaa! Kiitos!

Roudauksen jälkeen itse vietinkin jo aikaa lähinnä silmäluomiani katsellen. Illan, tai pikemminkin yön ja varhaisaamun, varsinainen soturi oli tuuraaja-Timo, joka hoiti paitsi taas soitto-osuutensa erinomaisesti, toimi kuljettajana.

Kiitos Sata-Häme soi, kiitos No Name, kiitos Timba, kiitos!