Bilebändin päiväkirja

9.7.2011, Karhu, Kitee

Pistokeikka Kiteelle! Jo ideana niin hullu, että sopi The Coveralls -apinamiehistölle kuin sukka nenään. Ajelin kamojen kanssa hakemaan pojjaat ja käänsimme Enterprisen keulan kohti Pohjois-Karjalaa. Ville pysyi yllättävän paljon hereillä! Pidimme paussin ABC:llä vaihtoehtojen puutteessa. Antto ajoi loppumatkan. Itse pääsin NETTIIN, mikä on aina parasta. NETTI! NettiNETTI!

Kitee kylpi kesäauringossa kun parkkeerasimme avaruuslaivamme Karhun eteen. Sitä ennen jouduimme kyllä kysymään paikan sijaintia paikalliselta, kun Google maps näytti omiaan. Pääsimme oitis roudaus- ja pystytyspuuhiin, jotka sujuivat kuin tanssi vain. Tosin aivan tsekin lopussa keski-ikäinen pariskunta päätti tulla valittamaan meille, kuinka tuottamamma mölyn keskellä heidän illanviettonsa menee pilalle. Kerroimme  ravintolan tarjonneen meille tämän ajankohdan töidemme tekoon, mutta myös totuudenmukaisesti lopettavamme muutaman minuutin kuluttua. Tämäkään ei pariskunnalle näyttänyt kelpaavan, mutta hakkasivatpa hedelmäpeliä vielä tovin tämän jälkeenkin. Vähän tsekkimme jälkeen he toki hävisivät sitten paikalta…

Viritin myös äänityskaluston läppärin muodossa, jotta voisimme seuraavan päivän paluumatkalla kuunnella, miten urpoilimme keikan läpi. Keikkaruokailu oli, hauskaa kyllä…. ABC:llä! Otimme luonnollisesti kalleinta. Talsimme samalla katselemassa Kiteetä. Keikkaa odotellessa nautimme asiallisesti bäkkärin jääkaappiin pakatut bismurat terassilla. Mukavata! Kun terassin jälkeen palasimme sisää, tajusimme järjestää turnauksen bäkkäriltä löytyneen Stiga-lätkän tiimoilta. Voitin tietenkin mittelöt, sillä oikea laitahyökkääjäni ruokki sentteriä onnistuneesti.

Meininki Karhussa näytti hyvältä! Porukkaa oli kivasti liikkeellä ja Karhun-kävijät vaikuttivat pääosin jopa(?) meitä nuoremmilta. Läksimme liikkeelle Pop-musiikilla ja parin biisin jälkeen olimme houkutelleetkin tanssilattialle hyvän ryhmän oikeaoppisia juhlijoita. Hyvä! Vedimme mestan toiveesta vain yhden, pidemmän, setin ja luvassa olikin luonnollisesti pelkkää hittiräimettä. Kliimaksi oli ehdottomasti kerrankin sanomaltaan validi Pohjois-Karjala, joka sytytti eturivit melkoiseen liekkiin – lavalla olijat myös! Lopun Tuhkimot ja Tipat olivat tietenkin kovin tulisia nekin. Juodaan viinaa toimi vielä erinomaisena bonus-encorena. Tappiohin saatiin kirjata vain katkenneet kitaran- ja bassonkielet. Rok!

Kasasimme kamat heti onnistuneen keikan jälkeen. Lavan kaiteelta tippuneen viinaprikan sisältö ei aivan ylettynyt piuhoihin, parit muut katuneet juomat kyllä. Kasaamisen jälkeen otimme taksin majoitukseen, joka oli järjestetty omakotitalon yläkerrasta. Komeat majoitukset! Jouduimme herättämään isäntäpariskunnan, joka vaikutti aidosti mukavalta huolimatta aamuöisistä hipeistä.

Aamulla taksilla kasaamaan kamat ja kohti kotia. Lomatrion seisovaa pöytää emme suosittele. Crocseja laskimme useammat, pappa maksoi tankkaamisensa (64e) kolikoilla, mihin turhauduin. Myöhemmin jouduimme myrskyn kouriin, mutta luontoa uhmaten etenimme noin neljänkympin tuntinopeudella. Jatkoin vielä kirkastusjuhlille, huhhoi.

Lakki jäi. Kiitos Kitee, vuoden paras keikka, totesimme!