Bilebändin päiväkirja

Perjantai oli jo vierähtänyt yksityistilaisuudessa onnistuneesti, mutta lauantaiksi keikautimme asetelmaa sen verran, että vaihdoimme rummut ja rumpalin. Tälle keikalle kun Jonya saapui tuuraamaan tuttu kasvo, iki-ihan Samu “Armadillo” Honko. Itselläni oli toiminnantäyteinen päivä musiikkivideokuvausten parissa ja pelkäsin että aiheutan illaksi vielä kiireen, mutta onneksi pääsin irtoamaan hevitouhuista hyvissä ajoin ja joustavat toverini olivat valmiina lähtemään matkaan heti, kun käsky kävi. Noukin siis mukaani Armadillon kotoaan, sitten hänen kamastonsa Amendfoil-kämpiltä ja vielä suuntasimme Pyynikille päin, mistä kyytiin astui bassotaiteilija Ansso “Antto” Tuomainen. Sitten Tesomalle.

Pedro’s Pubissa olimme vierailleet runsaat pari vuotta sitten edellisen omistajatahon aikan. Nytkin vastaanotto oli ystävällinen ja saimme kasattua kamamme mukavasti, vaikka lavalla ei ylenmäärin tilaa ollutkaan. Ohessa Ansso seurasi Ilveksen peliä lavan vierustan TV:stä. Söimme maittavasti hampurilaislinjalla ja olimme valmiina aloittamaan keikan jo poikkeuksellisen aikaisin, eli tässä tapauksessa ennen puoli kymmentä. Aikaiseen aloitusaikaan oli syynä asiakaspikkujoulut, mutta puolestamme voisimme aina aloittaa tällaisiin aikoihin!

Pedron meininki oli leppoisa, hyväntuulinen ja mukava: alkupuolella emme juuri houkuttaneet kansaa isommin yhteislauluun tai tanssiin, mutta jengi kuunteli keskittyneesti ja osoitti aplodeillaan, että soitannastamme oikeasti tykättiin. Näin ollen soittamiseenkin sai mukavan leppoisan fiiliksen ja keikka tuntui varsin nautittavalta. Armadillo hoiti tuuraushommansa rumpujen takana vallan erinomaisesti ja tauolle saatoimme vetäytyä tyytyväisinä. Toiseen settiin lyötiin vähän lisää löylyä ja nyt tanssijalkoja ja laulujänteitäkin jo hieman kutkuteltiin. Hyvä! Encorea ei isommin enää huhuiltu, mutta siitä huolimatta hyvällä fiiliksellä pääsimme keikan lopettelemaan.

Saimme kamat kasaan ja ainoa takaisku tuli päästyämme jo roudausvaiheeseen. Lavalla oli enää yksi subbari ja vähän muuta kamaa, kun niitä hakemaan mennessäni huomasin tarjottimen kanssa lavalla harhailevan kaverin – ja heti perään sivulta uhkaavasti lähestyvän kännihorjujan. Silmänräpäyksessä prikallinen alkoholia oli subbarimme päällä ja kaupanpäällisinä pieni rähinäkin alkoi tämän manööverin myötä. Onneksi meininki kuitenkin nopeasti rauhoittui, subbari saatiin kuivattua ja pääsimme kohti loppuroudausta ja kotia.

Kiitos Pedro’s ja Tesoma, otetaanhan ensi vuonna uudestaan!