Bilebändin päiväkirja

Jos itse saisin valita, soittaisin kaikki keikat arkipäivisin klo 16.30. Koska se ei liene täysin mahdollista, halusin ottaa äärimmäisen ilon irti tästä harvinaislaatuisesta keikauksestamme. Raumalla järjestetään näin kesällä Rakastunut Raumaan -iltatoreja ja kun teemana oli “Rokkia torilla”, kaivattiin tietenkin The Coverallsia. Vastasimme: “Tahdon”.

Tällä kertaa olimme vetäneet oikein treenit keikan alle, joten pääsimme itsevarmalla fiiliksellä reissuun. Täyttelimme auton kera viikinkipartaisen Tretjan, otimme Jonyn kyytiin ja ajoimme vaihtelevassa kesäsäässä länsirannikolle. Löysimme torille, missä hetken ihmeteltyämme ryhdyimme lappaamaan kamojamme paikalla olleelle lavalle. Myöhemmin myös äänentoistoherra Pekonen karautti kamoineen paikalle ja synnytimme hybridin, jossa hoidimme muuten äänentoistomme itse tavalliseen tapaan, mutta varsinainen yleisöäänentoisto tuli ns. talon puolesta. Aivan hyvä! Eipä tarvinnut volyymistakaan huolehtia sitten itse. Suomen kesä tarjosi hurjaa tuulta, mikä sai välillä jopa miettimään, lähteekö koko lava telttakatoksineen tuulen mukana taivaalle. Sitä ei onneksi tapahtunut. Taustalakanan viritys oli projekti sinänsä ja sivubannerimme jätimme suosiolla pois – ne tuskin olisivat pysyneet minuuttiakaan pystyssä.

Muuten kaikki tapahtui sangen ongelmattomasti ja ehdimme vielä Tretjan kanssa tilailla pitsaa Jubulta ennen vetoa. Juuri ennen keikkaa taivaalta ripotteli vielä jonkin verran vettä, mikä vähän hirvitti, mutta pahasti laitteet eivät kastuneet ja oltiin poudan puolella, kun pääsimme aloittamaan settimme sovitusti klo 16.30. Torilla oli jonkin verran ihmisiä ja heti avausbiisi Pop-musiikista lähtien esityksellemme taputettiin kohteliaasti ja musisointiamme selvästi kuunneltiin antaumuksella. Konsertti! Mukavaa oli, mutta sen verran viileä sää ja kova tuuli haittasivat, että näpit olivat melko jäässä jo parin biisin jälkeen. Tämä ei voinut olla kuulumatta ainakaan omissa kitaroinnin lead-osuuksissa, mutta tällä oli mentävä.

Tauolla vaihdettiin kuulumisia tuttujen kanssa ja sen jälkeen ryhdyttiin taas soitantahommiin. Aurinkokin pilkisteli välillä ja fiilis oli oikein hyvä. Olimme iltapäiväkeikkaan valinneet tietoisesti vähän “kesymmän” setin ja tämä olikin hyvä ratkaisu, sillä paikalla oli niin lapsia kuin ikäihmisiäkin. Tykkäsimme keikasta kovasti ja kun Levottoman tuhkimon yhteislaulussa saatiin vielä ääntä irti alkuiltayleisöstäkin, saatettiin keikka lopetella hyvillä mielin.

Ettei paheellista rock-elämää olisi täysin unohdettu, myönnettäköön hiljaiseen ääneen, että Jony ja Tretja kävivät nappaamassa nopeat jallut lähibaarissa keikan väliajalla. Hui!

Kiitos Rauma!

-Vili