On se kumma juttu, mutta Ouluun(kin) on huomattavasti mukavampi lähteä keikkareissulla näin kesällä kuin talvella. Tämänkertaiseen reissuun toi oman hassun lähtöasetelmansa se, että palasin itse lomareissulta edeltävänä päivänä ja Jony taas vielä päivää aiemmin. Tosin aikaero-ongelmat olivat hänen kohdallaan tosia. Yllätyinkin, kun mies halusi ajaa koko matkan Ouluun. Se kuitenkin kelpasi. Näin tuuraaja-Timo saattoi “masteroida” (eli käyttää kuulokkeitaan) koko matkan ja itsekin ehdin puuhata kaikenlaista, mihin nykytekniikka läppäreineen ja puhelimineen antoi mahdollisuuden.
Pysähdyimme perinteiseen tapaan syömään Pihtiputaan Takkatuvalla, joka on sangen symppis mesta esiintyvien taiteilijoiden vieraskirjoineen ja ultrakohteliaine henkilökuntineen, mutta pakko se on nostaa kissa pöydälle – valitettavasti Takkatuvan ruokatarjonta ei laadultaan ole nykyisin aivan käänteentekevän juhlavaa. Saako sen sanoa ääneen?
Oulu ilmestyi kuin ilmestyikin tuulilasin taa pitkän ajomatkan jälkeen ja suuntasimme suoraan ns. töihin. Laitoimme kamat pystyyn ja soundit kuntoon. Koska yleensä yökerhoissa on karmea meteli, oma metelöintimmekin tuli lopulta äänentoistosta ns. melko raikkaasti. Olimme tyytyväisiä, vaikka tosin talon yläpäiden ja subbariston kantavuus on tyystin erilainen; eturiviin bassojytke raikaa rintalastaa järisyttävästi ja tiskeille taaempana kuuluukin pelkkää ylempää taajuusaluetta.
Kompleksin ruokapaikka Sticky Wingersin lista tarjoaa niukalti itselleni mieluisia vaihtoehtoja, mutta löysimme lopulta kaikki apetta ja erityisesti jäi mieleen Jonyn ihastuminen Philly’s Salad -annokseen. Lisäpekonilla. Söi sen toisenakin iltana!
Loppujen lopuksi kello oli vierähtänyt (terveisiä Dalille) aika nopsaan ja huomasin olevani viemässä autoa parkkiin vielä yhdentoista jälkeen. Showtime oli sovittu kahdeksitoista ja olin lopulta noin viittä vaille pelipaikalla. Keikkavaatteet, fainalkuset, vesipullot ja lavalle.
Viikonloppu oli hyvin kaksijakoinen ja sitä vähemmän railakasta puolta edusti perjantai. Väkeä oli paikalla melkoisen vähän ja jotenkin meno ei meinannut millään lähteä käyntiin. Lisäksi henkilökunnan taholta käytiin pyytelemässä musaa pienemmälle, mikä on sikäli latistavaa, että olemme aina välttäneet hirveällä volyymilla soittamista. Pääsimme kunnolla käsiksi actioniin vasta aivan setin lopussa, mutta onneksi suunta oli kuitenkin parempaan päin. Isot kiitokset toki niille kuulijoille, jotka jaksoivat tanssilattialla painaa menemään!
Sokos Hotel Arina oli majoittanut meidät kakkoskerrokseen, mutta onneksi ensimmäiseksi yöksi tarjottiin mahdollisuus vaihtaa seiskaan. Alakerran diskosta kun jumputus kuuluu kovaa puoli neljään asti, on nukkuminen ennen sitä mahdotonta. Ja nyt olimme hotellilla jo kahdelta.
Aamulla heräsimme jostain syystä taas turhan aikaisin huonetoverini Timban kanssa ja Timo lähti jo lenkkeilemään ennen aamupalaa. Itse toimin samoin vasta aamupalan jälkeen keskipäivän aikoihin. Oulu näytti hienolta. Kävin myös heiluttamassa hieman kahvakuulaa hotellin “kuntoiluhuoneella”, joka on kyllä hieno juttu. Päivään kuului myös “shoppailua” ja lounasta Jonyn seurassa. Timo vieraili sukuloimassa Iissä.
Illalla kävimme tekemässä nopean varmistustsekin, jonka ohessa huomattiin, että edellisenä iltana taidettiin tosiaan vetää poikkeuksellisen lujaa. Nyt kaikki vaikutti olevan kunnossa, joten saatoimme mennä taas appeelle ja tulla kahdeksitoista vetämään.
Oulussa oli ollut samaisena päivänä Color Obstacle Run -tapahtuma, jonka osallistujat pääsivät sisään ilmaiseksi ennen kahtatoista. Ja tämän todella huomasi heti Ilonaan saavuttuaan! Paikalla oli erittäin mukavasti porukkaa ja kun starttasimme soiton, huomasimme sen oitis kiinnostavan porukkaa. Joraus ja mukanalaulu alkoivat välittömästi meiningin kuitenkin säilyessä nousujohteisena. Yleisö oli sangen naisvoittoinen, mikä ei varsinaisesta haitannut meistä ketään. Lavalla oli hauskaa ja kuuma. Soittokin soljui mukavasti. Keikka oli A1-luokkaa kaikkineen, mistä kiitos loistavalle yleisölle!
Yöniputus ja -roudaus hirveässä metelissä (soittolista ei sisältänyt nytkään omia suosikkeja) oli karmea, mutta loppujen lopuksi suhteellisen ripeä. Sitten pääsimme yöpuulle.
Vaikka Oulun-reissut ovat ajomatkoiltaan sangen raskaita, kaukovisiitti oli muuten ja varsinkin jälkimmäisen keikan osalta erittäin onnistunut. Nähdään taas!