Eipä olisi uskonut, että noitakin mulkkuja voi tulla ikävä. Niin vain kävi, että kuukauden mittaiseksi venynyt keikkatauko oli kaivanut sydämeeni Apinain mentävän kolosen. Vanhat paskat jutut, kaksoismerkityksellisen Keikkanaamat ja rokin soittaminen ovat selkeästi asioita, joita mies elämässään tarvitsee. Nytpä sitä edellämainituista aineksista koottua elämän eliksiiriä oli jälleen luvassa. The Coverallsin oli tullut aika soittaa järjestyksessään kolmas Tampereen Glorian keikka.
Vili kävi poimimassa minut ja sähköprumpuni Nekalan Kuoppamäentieltä. Persauksensa alle hän oli sovittanut uutukaisen Ford Voyager -pikkuperhebussin. Kurkkasin siinä ohimennen pellin alle todetakseni, että “Kommeet on spoilerit!”. Vanhana automiehenä tuumasin myös, että skuuppien asennus nykyisten vanteiden tilalle tulee aiheelliseksi heti kun spärdäri on tarpeeksi kuivaa. Kohdatessamme keikkapaikalla Tuomainen A&A:n kävi vielä ilmi, että suksiboxin tulisi olla lyhyempi kuin ohjauspyörän G-romi -listan. Kaikesta tästä arvostelusta huolimatta sai Vilin Föördi hyväksynnän orkesterimme keikka-autoksi. Keikkahauskuuttajan paikka on vielä avoinna, mutta ennakkosuosikiksi on eittämättä noussut rouva Antto Tuomainen, joka Tuomais-imitoinnillaan sai The Coverallsin V&V:n huutonauramaan.
Roudaamiskasaustsekistä sen verran, että tehtyä saatiin! Onnellisesti, vaivatta ja adekvaatisti. Ihan kuin joskus ennenkin. Tutut keikkasapuskatkin saatiin naamatettua. Vilin tosin ei alunperin pitänyt ruokapuoleen kajota. Ei myöskään olutpuoleen. Hän oli hommannut itselleen astronauttien pussiruokadieetin. Sellaisella ei kai pääse ihan kuuhun asti, mutta ketoosiin ja Nirvanaan kyllä.
Kahdella edellisellä Glorian keikalla on ollut tupa täynnä. Tämänkertainen yleisömäärä oli kosolti pienempi, mutta laadultaan edellisten veroinen. Paikalla oli huomattava määrä orkesterimme tuttavistoa. Lähipiiristämmehän lähtee tunnetusti kova keikkapirskeiden käry ja melu. Kiitokset heille. Mainittakoon, että jälleen suutelin lavalta käsin naista. Tällä kertaa nainen oli oma, mutta rokkia se on silti. Saatana.
Vili lähti keikan jälkeen jatkamaan juomattomuuttaan hotellihuoneessa maaten. Minä, Aarne ja Antto jäimme vielä notkumaan Glorian hämyiseen tunnelmaan. Tuomaisten harteilla notkui känni, minun harteillani väsymys. Aarne sössötti jotain, jonka Antto suomensi kutsuksi jatkoille. Punapäisen toimitusjohtajattaren kanssa päätimme kuitenkin olla liittymättä seuraansa hilpeään. Harmi sinänsä, sillä jatkoilla viihdyttäjän virkaa oli kuuleman mukaan toimittanut syntymäpuvussaan esiintynyt Armadillo Honko. Myönnettäköön, että kyseinen ilmestys on minulle jopa pelottavan tuttu.
Parempi kymmenen Mattia nuuskanpolttajan pivossa, kuin alaston Armadillo keittiössä. Aillavit!