Olimme vaivanneet päätämme jo tovin mietinnällä, mistä löytyisi kiva keikka perjantaille lauantain Kuopion seuraksi. Onneksi Roosterista pamahti yllättäen tekstari “käykö keikka 8.2.?”. Kävihän se, vaikkei ollut vielä siinä vaiheessa edes varmuutta onko Antto kotomaan kamaralla. Olihan se, joten ei tullut edes tuuraajapanikointia. Helppoa kuin alapesu tämä bänditoiminta.
Asuttamani taloyhtiön piha sai puoli yhdeksän aikaan vieraakseen Toyotan, jonka sisällöksi paljastui ikkunanavauksen myötä Armadillo Honko. Tungin romuineni sekaan ja päästimme Tampereen halki Jack The Roosterille, missä suoritimme hieman Jack The Roudausta. Yllätykseksemme paikalla sattuivat olemaan mm. The Coverallsin keikkakuskinakin toiminut Kuusikiekerö toisen merkkihahmon, Vahvakäden, komppaamana. Pääsinkin mukavasti tenttaamaan herrain tuoreimmat kuulumiset, kun vyötiäishahmo askarteli toinen toistaan merkilisempiä osiaan talon rummuston jatkeeksi.
Pian paikalle saapui myös Antto. Otimme lunkisti, seurustelimme, söimme ja mitä niitä nyt on. Vuohenjuustolasagne maittoi, mutta annos oli turhankin iso, kun keikka oli tulossa. Pahoittelen, en haluaisi ikinä jättää. Olutkin tuntui olevan kelvollista. Autoileva Armadillo oli toki kahvi-, kokis- ja vesilinjalla. Takahuoneesta löytyi myös Novellen “sinkkiplussaa”. Hyvää iholle!
Aloitusaika oli niinkin varhainen kuin puoli yksi. Tästä tuohtuneena Vahvakenkä ja Kuusikäsi hävisivät paikalta. Vaikka kaksikko onkin lähes korvaamaton, illan edetessä onneksi tilalleen saapui monenlaista muuta tanistajaa. Oli Renessanssimiestä ja Anthriel-muusikoita. Hemmetti, jännittää soittaa joillekin muusikonplantuille!
Kirjoitin jostain syystä tähän väliin “Veikkausliiga”.
Niin joo, tosiaan puoli yhdeltä myös rämpäytimme instrumenttejamme. Soundasi hyvältä. Laulunkin kuuli lavalle. Hyvä, miksaaja-Tyni! Painoimme niitä biisejä mitä ennenkin, ja aika lailla samalla tyylillä. Oli kivaa. Meni ihan ookoosti, jengi pikku hiljaa lämpeni. Sitten huilimaan takahuoneeseen ja Armadillo alkoi vuodattaa “sorisoriolinihanpaska”-mantroja. Olimme Anton kanssa yhtä tai kahta kysymysmerkkiä. Emme ymmärtäneet. Armis nyt vaan ei ollut itseensä tyytyväinen sitten. Kriittinen mies. Vaihdoin sen kunniaksi lavajuomani vedestä lonkeroon.
Läksimme painamaan uudemman kerran. Nyt lähti. Hieman vaikea oli yleisöä saada lauluhommiin, mutta muuten bailattiin ihan mallikkaasti. Encoreakin huhuiltiin hieman, joten paiskasimme Tipan. Antto pääsi liekkeihin ja kaatoi puoli tuoppia olutta naamalleen. Haisi ja näytti. Pahalta ja hyvältä.
Keikka oli onnistunut, suurkiitos yleisölle! Sitten vähän kasattiin kamoja, jututettiin tuttuja, maisteltiin juomia ja mitä niitä on. Jatkoilta päästyään Antto nyrkkipyykkäsi kaljalta haisevan vaimonhakkaajapaitansa. Edellisen keikkapaitansa hän löysikin mukavasti mukaansa Roosterin bäkkäriltä. Armis heitti minut kotiini ja oli taistellut sittemmin täristen kotimatkan väsymystä vastaan pitämällä ikkunaa auki kuuden asteen pakkasessa. Näin näppärää tämä on, vetäkää ite paremin!