Niin saapui ammattimuusikko-orkesterimme aurinkoiseen Seinäjoen kaupunkiin. Palmut huojuivat lempeästi hellittelevässä tuulenvireessä, samba soi ja margarita kutitti kielen kärjellä. Ei saatana. Eihän se noin mennyt. Kolmikkomme läksi ajelemaan kohti Pohjanmaata yltyvässä lumimyrskyssä. Tampereella keli oli vielä hitusen inhimillistä sorttia, mutta muuttui kohta katastrofielokuvamaiseksi. Tietä ei todellakaan näkynyt montaa metriä auton nokasta eteenpäin. Siellä täällä oli rekkojakin ojassa. Aikamoista. Jännitti jopa niin, että en tapani mukaisesti pystynytkään vaipumaan ajomatkan ajaksi hyper-uneen. Muistissa oli myös aikoinaan käyty keskustelu siitä, että kuskina toimivan Vilin olisi jo syytä varata aika optikolle. Jännitysmomenttia siis oli ilmassa. Toki pikkuruiset nokkaunet sain otettua.
Sittenpä saavuimmekin jo yökerhokompleksi Ilonan pihaan. Nopea tiedustus roudausreitistä ja kamat olivat kohta jo nousussa. Fiilistelin isoa lavaa ja isoa salia. Varmasti saisimme pirskeet aikaiseksi. Lähdettyäni hieman seikkailemaan Ilonan sisuksiin, huomasin paikan olevan valtava. Kokonaisuus käsitti ainakin viisi erilaista tanssilattiaratkaisua. Tämä hieman laski fiiliksiäni. Ravintolasta nimittäin löytyi paljon muutakin tekemistä, kuin cover-bändimme fanittaminen. Oikeastaan tässä kuppilassa pystyi löytämään itsensä aina jostain uudesta paikasta. Montakohan humalaista seinäjokelaista on kadonnut Ilonan syövereihin? Viikonlopun aikana tulin huomaamaan, että aika moni sitä ainakin yritti.
Huoneet haltuun ja ruoat mahaan, Vilille ja Antolle myös olutta päähän. Keikan odottelu kulki tavanomaiseen malliin. Itse olin vähemmällä kaljapuolella tällä kertaa. Alkaa selkeästi ikä (tai järki) painaa, kun ei enää pysty kahden päivän rokkipörnettä ottamaan. Taikka pystyy, mutta jälkimainingit ovat monen metrin korkuiset ja hyiset. En siis yrittänytkään tällä kertaa pysyä pappojen vauhdissa kiinni. Rauhaisasti muutama olut ja sitten keikalle. Lupaavaa kerrassaan! Lupaavuutta riitti myös keikan alkuun, mitä nyt mikseristä oli kanavat mutella, kun löimme Baddingin ilmoille. Sehän ei vauhtia hidastanut. Porukkaa alkoi valumaan lavan eteen. Meininki kasvoi kasvamistaan, kunnes palohälytys lävähti soimaan. Aiheetonhan tuo oli, mutta selkeästi yleisö säikähti ja meininki alkoi laantua. Harmihommia, mutta minkäs teet. Setti vedettiin loppuun hieman harvapäisemmälle yleisölle, mutta taatulla The Coveralls -meiningillä. Tattista. Pari kaljaa mahaan ja maate.
Koitti lauantai. Olimme siis tuplakeikalla Seinäjoen Ilonassa, ja edessä oli koko päivä aikaa tapettavaksi. Uusi päivä oli hieno ottaa vastaan krapulatta. Kolmikkomme läksi aamupalahommeleihin johonkin futishenkiseen baariin. Olin voimieni tunnossa pakannut itselleni mukaan urheiluvarusteet, ja senioriosaston mennessä nauttimaan kulttuuria futsalin muodossa, painelin minä kuntoilemaan. Hieman hikoilua rautamötiköiden kanssa ja sen jälkeen 1000 metriä uintia. Endorfiinikännihän tuollaisesta tulee. Terveily on mahtavaa! Mukavasti kului alkuiltapäivä siinä. Tavoitin kielisoittajat bändillemme jo ennestään tutusta tsekkiläishenkisestä juottolasta, jonne he olivat futsalmatsin jälkeen tiensä löytäneet. En muista miten he kertoivat pelissä käyneen, mutta muistan, että seuraavaksi otettiin selvää kuka on orkesterin Kimble -taituri. Loistava peli, vaikka aluksi sille nokkaani nyrpistinkin. Kelpo ajantappoa ja pääsee vielä kaveria nöyryyttämään. Kävimme myös verestelemässä muistoja Härmän Häjyssä.
Syömähommat ja muu keikkaan valmistautuminen hoidettiin jälleen pois alta. Kaljaa, nam. Alkuperäinen suunnitelmani oli olla lähestulkoon selvinpäin koko Seinäjoen reissu, mutta urheilusuorituksestani tyytyväisenä ajattelin palkita itseni pikku pöhnällä. Tämä on lapset sitä selkärankaa tämä! Hyvät nousut sainkin keikan alkuun, selkeästi myös muut, koska meininki oli alusta asti kuin oikealla rokkikeikalla. Lauantain keikasta muodostui loistava kompensaatio perjantain viheliäiselle palohälytysepisodille. Porukkaa oli oikein oivasti ja näyttivät vielä nauttivan toiminnastamme. Oikeeta peliä! Perjantaina soittamatta jäänyt encorekin päästiin runttaamaan pois päiväjärjestyksestä. Hyvä Ilona ja Seinäjoki! Antto jo Vili painoivat keikan, ja muutaman huurteisen jälkeen maate ilman sen kummempia koheltamisia, mutta Vorssihan se valjastettiin pitämään yllä The Coverallsin työllä hankittua rock-mainetta. Läksin rohkeasti Seinäjoen yöelämään ja kohtalokseni koitui törmätä tuttuihin heppuihin, joiden kanssa oltiinkin jo aikaisemmin sanaa vaihdettu. Nuoret herrat osoittautuivatkin ansioituneiksi juhlamiehiksi, enkä tietenkään voinut näyttää huonommuuttani viinanjuonnin saralla. Suunnitelmani juomattomuudesta menivät siis perseelleen ja perseet menivät olalle. Terveiset vain Vaasan klopeille! Seurastanne tuli kova krapula.
Sunnuntaina tuskallinen herätys ja roudaus. Hienoinen tyytymättömyys itseeni and. Paluumatkalla hyper-uni tuli vaivatta.