Bilebändin päiväkirja

Jo lauantaiaamuna The Coverallsin iloiset veikot valuttivat kuolavanoja suustaan miettien, minkä annoksen Murinan listalta tulevana iltana tilaisivat. Lähtökohdat olivat siis kohdallaan. Voi onnea. Futistreenien jälkihien vielä valuessa saapui Vorssi residenssilleni, missä heitimme kamppeet & romppeet jo niin tuttuun takahutlariin ja näinollen olimme kerrassaan valmiita hakemaan Ansson matkaan jo tuttuakin tutummalta bussipysäkiltä. Matkalla kävimme vilkaisemassa seuraavan viikon keikkapaikan, Sinisen karhun, tilat Huittisissa ja jatkoimme Vampulan kautta Alastaron ytimeen. Loimaata nykyään siis on se näinä kuntaliitosten aikoina.

Auto parkkiin, rojut sisään, “mörjess” henkilökunnalle ja ruokaa tilaamaan. Valitsimme tällä kertaa pihvilinjan yhdenmielisine pöörnee-kastikkeineen. Olut kyytipojaksi ja aijai. Ehdimme vain hieman kasailla kamoja, kun komeat lautaselliset jo kutsuivat meidät ruuan ääreen. Katsokaa niitä.

Syötyämme meinasimme jo lähteä paluumatkalle, mutta sitten muistimme, että meillähän on vielä keikkakin. No eivaa, vitsivitsi. Pystyttelimme kaikessa rauhassa ja vääntelimme soundit mahdollisimman mielekkäiksi. Sitten vaan aikaa tappamaan ja odottelemaan ihmismassoja saapuviksi. Murinan takatilat oli yllätykseksemme siivottu, mutta en silti lähtenyt saunottelemaan Villen kanssa, vaan Anton kanssa huomasimme juttelevamme rakettitieteestä & ulkopoliitikasta kahden, seurassamme vain kuorsaava hologrammi Vorssista. Komeat on unenlahjat nuorella miehellä. Tosin hän kunnostautuu myös syöjänä sekä juokana, jotta siinähän meriittiä riittä. Niinpä muussa ei tarvinne sitten pahemmin loistaakaan.

Ennen kaikkaa näytti hyvältä. Murinassa oli silmämääräisesti tovi ennen keikkaa väkeä ainakin yhtä paljon kuin parilla edelliskerrallakin, joten meininkiä arveltiin todellakin löytyväksi. Setti polkaistiin käyntiin klassisesti All The Small Thingsillä. Porukka oli selkeästi herättelyn tarpeessa, mutta herättelyähän on tarvittu ennenkin. Setin lähetessä vääjäämättömästi loppuuaan, alkoi jo herätä kysymys: mitä nyt? Ennen niin aktiivinen Murina-yleisö oli kyllä paikalla, mutta istui pöydissään suomatta bändille liiemmin huomiota. Ehkäpä tutuinta sakkia oli paikalla turhan vähän, kun esitanssijoita olisi selkeästi kaivattu mallia näyttämään. Muutamalle iäkkäämmälle hatunnosto toki siitä, että Teen Spiritkin nähtiin paritanssittavan tyylikkäästi.

Koitimme koota itsemme uuteen vireeseen settienvälisellä tauolla. Päätimme vetää täysillä, vaikkei kukaan olisi mukana. Hieman enemmän sentään meininkiä saatiin aikaan, mutta kuten omistaja-Mika keikan jälkeen totesi, niin “Erikoinen keikka. Lippuja ja viinaa meni, mutta yleisö oli kuin bändiä ei olisi ollutkaan”. Melkosta. No, saimme sisäänajettua parit uudet biisit, joskin toisaalta jouduimme vaihtamaan parit nuorekkaat biisit hieman karvalakkisempiin, koska tilanne tuntui sitä vaativan. Keikka ei ollut siis menestys, mutta ei mikään alisuorituskaan. Uutta keikkaa lienee kesällä tulossa, ja silloin pistetään mellakat taas käyntiin!

Pakkasimme erittäin nopeasti kamat autoon ja ajoimme kotikonnuille. Itse toimin kuskina ja kurvasin meille bändin nälkäisille (V&V) vielä ruokaa grilliltä. Siitä kiltisti vatsan viereen nukkumaan.