Bilebändin päiväkirja

Uusi vuosi, vanhat kujeet – niistä on The Coveralls tehty. Vuoden ensimmäinen keikka varmistui yllättävän nopealla aikataululla, jolloin Antto oli jo ehditty buukata toisaalle. Onneksi esiintymisemme mahdollisti The Coverallsin alkuperäisbasisti Timba Kaakkobumba, joka tosin ristiäishommien vuoksi oli pääsemässä paikalle oletuksena vasta itse keikalle.

Niinpä kävimme Jonyn kanssa kaksin noutamassa kamat treenikseltä ja kantamassa ne Ilonaan. Toimituksen alku oli omalla kohdallani hieman kiukkuinen, sillä jälleen kerran lava oli siivottomassa kunnossa ja ennen kuin omia kamoja pääsi kasaamaan, piti luuttua heilutella oikein kunnolla ja raivata pikkumukit pois tieltä. Vähemmän kiinnostavaa silloin, kun omiin tehtäviin näiden kommenrvenkkien ei käsittääksemme pitäisi kuulua. No, lopulta kamat oli kasassa ja kun Timolta tuli vielä ilmoitus aikaisemmasta saapumisesta, ehdimme jopa tuutata pikku tsekin vielä koko porukalla läpi. Hyvältä kuulosti, joten ei huolta! Timo ei ollut ikinä soittanut kanssamme Rannalle-kappaletta, jonka oli luvannut täksi illaksi opetella. Kysäisin häneltä, josko soittaisimme biisin yhdessä tsekissä. “No jos te haluatte”, tokaisi Timo. Ilman sitäkin treenikertaa mentiin ja Timo suoriutui lopulta hienosti. Ihme mies!

Saimme ruokaa, joka maistui ja jonka jälkeen lähdimme Jonyn kanssa käymään kotipuolissa – Timo jäi pelaamaan takahuoneeseen läppärillä Slicks’n’slidea, mikä sekin on kelpo meriitti. Takaisin palasimme puolenyön aikaan ja sain mukavasti kyydin tällä kertaa automiehenä liikkuneelta Jonylta.

Starttasimme keikan varttia vailla yksi ja meno oli hyvällä tavalla turvallista Tampereen Ilonaa: väkeä oli paikalla ihan kivasti, meininki oli aivan hyvä ja nousujohteinen sekä soitto kulki ihan kertaallisesti. Kaartelimme sujuvasti tunnelmasta toiseen akselilla Cheek – AC/DC ja kaikenmoinen musiikki otettiin ihan mukavasti vastaan, mikä miellytti. Sen kummempia kommervenkkejä keikalla ei ollut ja kun vielä aktiivinen eturivi vaati encorea, sekin annettiin. Sitten pieni huili ja Pizpalan kautta kotiin nukkumaan. Aivan hyvä! Roudaus sitten menikin aivan keskiviikkoon asti, mutta se on jo toinen ja tätäkin tylsempi tarina.

Kiitos, Ilona!