Silmät kiinni Tampereella. Silmät auki Kuopiossa. Siinä kerrottavani Kuopioon matkustamisemme vaaratilanteista ja ufobongauksesta. Vaikka hyperuneni on lähes itsestäänselvyys Enterprisen kyydissä, oli rumpali tällä kertaa erityismaininitsemisen arvoisen väsynyt. Takana kova työviikko ja viikkokeikat päälle. AIIIIJJJJAI! Tuleepa rahaa (menipä and). Onneksi allekirjoittaneen elämäntavoilla ei pääse vahingossakaan rikastumaan. Joskin bändimme Kuopion reissun jälkeen olin jälleen monta kokemusta rikkaampi!
Tyypilliseen tapaa etsimme ensin keikkapaikan. Kuopion Ilona löytyi vaivatta. Avaimen haltija pamahti paikalle ja avasi meille oven vaivatta. Kamat kulkivat sisään vielä vaivattomammin, koska mukaan ei oltu tarvittu koko The Coveralls -arsenaalia. Roinat pystyynäklbnweåipojbsdäkbj blaa bloaa BLAAA. Kyllä te tiedätte. Vaivatta meni tämäkin. Hienolta näytti lava, kiitos kattauksemme saaneen plastiikkakirurgian. Seuraavaksi veitsen alle joutaisivat soittajien naamat.
Hotelli Cumulus löytyi het’kohta. Mainion simppeli kaupunki tuo Kuopio! Enterprisen telakoitumispaikka löytyi hyvin, mutta itse telakoituminen polki teloillaan. Pikku vääntämisen jälkeen aluksemme löysi paikkansa mitään telomatta. Jännittävääkin jännittävämpää! Otettiin huoneet, otettiin kaljat ja otettiin rennosti. Keikka alkaisi vasta joskus tosi myöhään. Ihme juttu!
En ole vieläkään käynyt yhdessäkään Ilonasa siivilivillenä. “Työn” puolesta kyllä monta kertaa. Täytyy sanoa, että tähän astisista reissuista Kuopion Ilona vei kyllä voiton. Kauniit hassusti puhuvat umpikänniset ihmiset olivat yleisönä parasta mahdollista. Keikka oli täynnä positiivista energiaa. En ole ikinä hikoillut niin paljoa. Jes! Keikan jälkeinen kännääminenkin jäi väliin. Jätkät kävelivät edeltä hotellille, kun minä löysin kuopiolaisen italialaisen venäläisten pyörittämän kebappilan. Oli nähkääs nälkä. Ei kiitosta ravintolalle. Ape taisi olla paskaa jo suuhun mennessä. Kaljalla sen alas huuhdoin.
Nousimme Anton kanssa aamulla kello 14.00. Olipa ainakin meikäläisellä univelkaa sen verran, että ei edes harmittanut. Luvassa ajantappoa ennen seuraavan yön keikkaa. Viljo oli saanut itselleen krapulan. Oikein moisen sellaisen. Ei hellittänyt sitten millään. Ei kaljalla eikä ruualla. Ei edes nukkumalla. Ehdotin minttufernettiä, mutta mies ei tähän lähtenyt. Itse olin heti herättyäni napannut yhden viileän Sol -oluen, joten oloni oli kuin Kuopion omistajalla. Kelit olivat lämpöiset, mutta aurinkoa ei näkynyt.
Erosin aseveljistäni ruokailun jälkeen. Vanha kollegani Pentti Kettunen (nimi muutettu) kävi noutamassa minut hotelliltamme. Hän lupasi näyttää Kuopiota. Komia on paikka, sano. Nähtävyyksien jälkeen Pentti vei minut kotionsa syömään. Kylläpä maistui kotiruoka! Siitä suuret kiitokset. Kahvittelun jälkeen olikin jo sopiva aika liittyä muun orkesterin seuraan ruokailun merkeissä. Kolmas viiden tunnin sisään syömäni ateria olikin sitten niin kevyt, että Viljo ja Antto kyseenalaistivat heterouteni. Tähän väliin voin sanoa, että The Coverallsin piireissä heterouden puutteesta huomautellaan jo hiuslakkaa päähän laittaessa. Miehisiä miehiä olemme nähkääs nääs.
Lauantain itse työosio oli turvallisen viihdyttävää ja hikistä mellakointia. Aatu kolmannesta Jussinpellosta sattui olemaan yleisössä. Tämä yllätti. Onnittelut käsilentokoripallon SM-mestaruuden (suomenmestaruus-mestaruus) voittaneelle joukkueelle, joka koostui ainoastaan flikoista? Ei tullu poikasaunoota. Sorit siitä
Sunnuntaina kotiin. Toivottavasti pääsemme jo pian takaisin Kuopioon, sillä kovia keikkoja tekee aina mielellään. Ensi reissulla ostan torilta muikkukukon.