Viime vuosien kesäperinteisiimme on kuulunut Ikaalisten-visiitti aina Sata-Häme soi -tapahtuman aikaan ja nytkään traditioon ei tehty poikkeusta; tosin ensimmäistä kertaa olimme liikkeellä jo perjantaina lauantain sijaan. Olin käynyt itäpuolella liikkuessani pakkaamassa autonkin valmiiksi, joten tapasimme tavanomaista myöhempään residenssilläni ja suuntasimme ajovuoroa vaatineen (Päijänteen-lomailunsa vastapainoksi, kuulemma…) Jonyn kuskaamina kohti Ikaalista.
Perillä olimmekin tuossa tuokiossa ja pääsimme sisäänroudauksen ja soundcheckin kimppuun. Nämä hommat sujuivatkin mukavavasti ja sitten pääsimme nauttimaan vieraanvaraisuudesta terassilla tarjoillun thaikkuruuan ja parin olutruukunkin muodossa. Kyllä kelpasi! Vielä kun kattaukseen kuului kesäinen ilma ja Anton tabletista (tunnetaan myös pillerinä) pukannut MM-futispeli. Länsinaapurit tippuivat “rehdeille lädeille”, tosin. Antto iloitsi.
Tanhut laitoimme käyntiin melko myöhäisessä vaiheessa. Ikäväksemme keikkafiilistämme verotti muutamat tekniset seikat: valolaitteisto sai jostain kumman syystä sätkyn ja lakkasi välillä toimimasta normaalisti ja lisäksi langattomien kanssakin jouduttiin vähän tappelemaan. Anton langaton taisi ihan mekaanisesti mennä pois päältä vahinkolyönnin seurauksena ja itse luulin langattomani mykistyneen – mutta syy olikin koko kitaraetuasteessani, joka vaati buuttaamisen. Ilmeisesti siis sähköosastolla oli jonkinlaista häikkää, kun herkät elektroniikkavempaimet itseensä näin ottivat.
Vaan – ketä kiinnostaa moiset tekniset yksityiskohdat ja ongelmat! Yritimme toki vetää niin normaalihyvin kun taisimme, emmekä kuulleet kenenkään poistuvan paikalta renkkaavien valojen takia suivaantuneena. Setit aioimme vetää alunperin putkeen, mutta vedimme väliin valojenkorjaustauon ja jatkoimme taas. Meininki aaltoili: toisissa biiseissä saatiin jengi paremmin mukaan, toisissa vähemmän hyvin. Joka tapauksessa tuttuja The Coveralls -elementtejä oli ilmassa roimasti: hikeä, yhteislaulua, tanssia, meteliä. Hyvä! Loppujen lopuksi ihan hyvä fiilis jäi kaikesta ja kun saimme romut takaisin autoon, suuntasimme kohti tamperelais-nokialaisia yöunia.
-Vili