Minä olen Antto ja soitan joskus bassoa. En ole kovin tekninen soittaja, mutta ketä se kiinnostaa? Soitan The Coveralls-yhtyeessä ja meillä on silloin tällöin keikka tai kaksi. Soittaminen on hauskinta puuhaa mitä housuilla voi tehdä. Ilman housuja tulee vain kylmä ja lapsia ja ne ei aina ole hauskoja. Lapsilla on hauskaa Hoplopissa ja niiden vanhemmilla on hauskaa naula päässä. Meidän bändin pojat eivät muuten ole mitään timpureita. Kannattaa ennemmin tilata soittokeikalle kuin puukäsityöhommiin. Koulun puukäsityöt oli ihan perseestä. Minkä takia 80-90 -lukujen pirkkalalaiset käsityöopettajat olivat kaikki suu vaahdossa huutavia psykopaatteja joita sai henkensä kaupalla pelätä? Tärisevät kädet ja huono itsetunto vannesahalla tai hitsivehkeissä ovat perinjuurin huonoja yhdistelmiä. Ala-asteen opettaja Loponen vietiin ainakin kahdesti poliisiautolla kesken koulupäivän johtuen oppilaaseen kohdistuneesta päällekarkauksesta, mutta palasi aina seuraavana päivänä töihin normaalisesti. Mitähän tuumattaisiin tänä päivänä? Nykyäänhän ihan paikallaankin olevasta oppilaan ojennuksesta saa potkut ja ehdonalaista. Vitun sairasta sekin. Nykyään puuhaan jostain syystä enemmän musiikkia kuin puukäsitöitä. Musiikkiammattilaisuus ei ole kovin helppoa. Tunteeko joku jonkun joka ei kuuntele tai pidä musiikista? Maailman suosituin asia ja silti suurimmalle osalle alalla olevista ei tule siitä rahaa edes köyhyysrajan saavuttamiseksi. Vaikka olenkin musiikkialalla, niin olen silti aika iloluontoinen kaveri.
Ja koska olen myös helvetin kova naistenmies, niin hyppäsin Enterprisen kyytiin vasta eräältä parkanolaiselta huoltoasemalta. Ja koska pojat sanovat minua hipiksi jätän firman nimen sanomatta. Jos joku tietää jonkun ultravihreän huoltoaseman jolla ei myydä uusiutumattomia luonnonvaroja, niin saa tulla kertomaan. Ville näytti tavallista sairaammalle ja oli lääkäriltä hakenut jonkun hevoshormonikuurin. Vili ei ollut tehnyt kulmapotkusta maalia ja oli täten selvinpäin. Jotta tilanne saatiin korjattua hyppäsin mukisematta kapteenin pallille Vilin siirtyessä takapenkille alkoholin pariin. Oltiin siis menossa Ilmajoelle. Matkalla satoi vettä ja vanhoja juttuja. Perillä roudattiin, tsekattiin ja syötiin. Seuraan eksyi myös vanha tuttu paikallismies Viitalan Matti, jonka seura maittoi. Hauska paikallismies.
Soitettiin myös keikka, josta ei paljoa jälkipolville jäänyt kerrottavaa. Baarissa oli kohtuullisesti väkeä, mutta juuri ketään ei kiinnostanut. Ainakaan sen vertaa, että olisi aplodeja antanut. Liekö silläkin ollut osuutta, että Vili spiikkasi ensimmäisen kappaleen jälkeen “Hyvää iltaa Seinäjoki!”. Priceless Spinal Tap-moment! Tosin “Todella kaunis” -kappale kirvoitti useammatkin kuin yhdet käsiparit lyömään suosiota. Kakkossetissä lähti loputkin lauluäänen rippeet ja bassosta katkesi a-kieli. Ja koska varabasson hihna oli Ramones-asetuksella, meni loppukeikka aikalailla niin kuin sen yhden kaverin pääsiäinen ilman sitä ylösnousemusta. Mutta oli keikassa toki hauskatkin hetkensä, baarihenkilökunta oli mitä mukavinta ja puitteet kunnossa majoitusmahdollisuutta myöden. Että kiitti vaan!
Ville etsi yöllä ruokaa, koska ei pidä siitä. Viljo vietti aamupäivän ABC:llä, koska on niiden suurin fani. Minä nukuin, koska se on perseestä. Ajettiin myös autoa ja joku jäi Hämeenkyröön pelaamaan jalkapalloa. Ei hippi eikä hevoshormonimies. Seuraava keikka näyttäisi olevan 30.6. Ulvilan Cactuksessa. Kiva, että ehtii tässä vähän hengähtää.