Bilebändin päiväkirja

5.4.2013, Ilona, Seinäjoki

Heräsin, väsytti, enkä edes saanut seuraa minua paremmin nukkuvista yhtyetovereistani. Tosin yhdeltätoista havahduin liikkeeseen ja tajusin myös toverimme Jorggen olevan paikalla. Hänestä sainkin sentään juttuseuraa toviksi. Seurueemme oli huomattavan voipunut, joten onneksi saimme hieman ihmistäydyttyämme kyydin edellisillan keikkapaikalle Myllyyn. Laitoimme kamat kasaan ja väsymyksestäni huolimatta jouduin rattiin, sillä kanssaihmiset olivat ajokunnottomalta vaikuttavia. Varmuuden vuoksi valitsimme toki Kiikoisiin ”maisemareitin”. Ajoimme halki Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan kunnes saavuimme tutusti Seinäjoelle ja perinteitä noudattaen ei-aivan-ykkösellä maaliin asti.

Kasasimme kamat. Ongelmat olivat pieniä, mutta erikoisia. Jos kaikki muu tulee stereokuvassa oikein, mikseivät rumpusetin hi-hat ja ride? Loppujen lopuksi soundillisestikin kaikki oli hyvissä kuosissa ja tällä kertaa olimme varustautuneet myös omin valoin, koska Seinäjoen Ilonassa yleensä valoja ei ole ohjelmoitu aivan bändiä huomioiden. Tsekki otti kuitenkin suht’ pitkään ja tämän jälkeen kelpasikin kivuta yläkerran Daddy’s Dineriin appeelle, joka yllätti aivan positiivisesti. Me emme yllättäneet itseämme niinkään positiivisesti; olimme kaikki rättiväsyneitä ja jo yhden vedon jälkeen jollain tasolla keikkaelämän murjomia. Kulutimme aikaa bäkkärillä väsyneissä merkeissä.

Kun keikka viimein toivotusti noin kello yksi starttasi, jostain saatiin onneksi ammennettua vielä virtaa itse pääasiaan. Painoimme takuuvarman setin, johon oli kuitenkin ujutettu mukaan uusista biiseistä Lootusasentoa ja Syytöntä. Paikalla oli väkeä ihan kivasti ja tanssijalka sekä mukanalaulupallea vipattivat ilahduttavasti. Soitto sujui hieman edeltänyttä ehtoota paremmin, joten suht’ tyytyväisiä olimme omaankin suoritukseemme. Encorekin vielä huhuiltiin ja sen jälkeen maistui bäkkärillä kylmä pepsi. Painuin nukkumaan melkein suorilta, joskin naapurihuoneen jatkopippalot ja tovereideni porrastettu saapuminen terminoivat kauneusuniani. Soittajatovereihin ei tietenkään mennyt (oikeastikaan) hermo yhtään, mutta naapurin älämölöön kyllä. Sain yllätyksekseni loihdittua silti itseni jonkinlaiseen zen-tilaan “ei niille kannata mennä huutamaan, kyllä se uni vielä tulee eikä se kaadu tuntiin” ja jossain vaiheessa nukahdin.

Aamulla ylös, roudaamaan ja automatkalle. Pysähdys ”Ilmajoen superteboililla”. Lohta ja pernamuusia. Matkan vauhdittajana toimi Alivaltiosihteerin CD-boksi, joka sai sentään välillä hymyn virttyneen miehistömme kasvoille. Paluumatkalla jouduimme ikävästi todistamaan tuoreeltaan Hämeenkyrössä tapahtuneen rattijuoppokolarin jonotusta. Karmeita juttuja ihan sinänsä, mutta eipä ollut kaukana sekään, että oma Enterprisemme olisi voinut olla kaverin idioottimaisuuden sijaiskärsijänä.

Olin roudaamisten jälkeen kotona 15.50, mistä olikin mukava suunnata ”hieman elähtäneenä” pelaamaan futista. Sain toimia myös kuskina Sastamalaan ja lähtö oli 16.00. Menisin päivätöihin, ellen olisi jo.