Bilebändin päiväkirja

Aivan liian pitkän keikkatauon jälkeen The Coveralls pääsi taas aktivoitumaan omimmalla alueellaan (tarkoittaen siis kuitenkin enemmän lavalla tapahtuvaa meuhkaamista kuin maantieteellistä sijaintia). Jouduimme tällä kertaa elämään jännittäviä hetkiä, sillä kävikin ilmi, että Vorssi “joutui” lähtemään laskettelumatkalleen jo niin, että hän ei keikalle ehtisi. Onneksi kuitenkin luottotuurajamme Samu “Armadillo” Honko sai varmistettua itselleen villenkorvausvapaan.

Kevätaurinko paistoi kun kurvasin Armadillon kyytiin nokialaiselta bussipysäkiltä. Mies oli liikenteessä hyvällä fiiliksellä, joskin kertoi mahassaan olevan hieman perhosia. Niinhän sitä pitääkin! Roudailimme ja jossain vaiheessa paikalle ilmestyi myös Ansso. Varmistimme vielä kaiken tarpeellisen olevan mukana (jatkoimme seuraavana päivänä suoraan Duo Kovaralli -keikalle) ja suuntasimme kohti Pohjanmaata. Matkalla vaihdettiin tuoreimmat kuulumiset sekä idiotismit ja pian kurvasimmekin tutusti Seinäjoen Citypihalle.

Kamat sisään, auto parkkiin ja pystyttelemään. Soundi tuntui järkevämmältä kuin ennen; joku velho oli tainnut piipahtaa virittämässä Ilonan liveclubin PA-järjestelmän. Oikeastaan ainoa kommervenkki koettiin Villen sähköprumpujen virvelirummun suhteen, sillä kyseinen lätkä ei tuntunut säilyvän optimaalisessa asennossaan Armadillon sitä paukuttaessa. Loppujen lopuksi The Coveralls -orkesterin virallinen rakettitiedeinsinööri Ansso Tuomainen keksi erilaisen lähestymistavan virvelin asetteluun ja johan rokki soi!

Kaava tästä eteenpäinkin oli tuttu. Astelimme Gringosiin bändiruokailulle, otimme haltuun hotellihuoneet (sain ajamisen varjolla yksiön, vau!) ja jossain vaiheessa valuimme bäkkärille valmistautumaan illan show’hun. Olimme ällikällä lyötyjä, sillä Armadillo lämmitteli soittamista varten! Me muut maistoimme makoisaa olutta; hyväähän se oli nytkin. Soittoaika oli niinkin myöhäinen kuin yksi. Ilona-kierroksella (Armadillo kun oli mestoilla ekaa kertaa) pari tuntia aikaisemmin mestoilla ei ollut juuri ketään. Kun meitä lavalle hakemaan tullut järjestysmies kertoi paikallaolijoiden määrän, tuli se silti yllätyksenä ja vähän järkytyksenänikin. “Sisällä on sitten 50 maksanutta”. Olimme hieman, jotta “mitäsny”.

Starttasimme keikan tutulla Pop-musiikilla ja tajusimme, että vaikka torstai ei ollutkaan asiakasmäärällisesti se pääsiäisen kovin menopäivä, niin keikallahan oli aivan helvetin mukavaa. Eturivit olivat tulleet oikein varta vasten meikäläisiä katsomaan, joten sen vastineeksi koitimme panna parastamme. Soitimme yhden normaalia pidemmän setin. Armadillo hoiti hommansa kunniallisesti ja Anssonkin kanssa roiskimme käsittääkseni aivan siedettävästi menemään. Vasta pari kertaa livenä kokeiltu Oi beibi sai hyvän vastaanoton, niin oikeestaan kaikki muutkin settimme biisit. Paiskoimme pyynnöstä oikein encorenkin, joka oli er-aa-koo-aa-ääs.

Setin jälkeen puhalsimme henkeä ja rentouduimme bäkkärillä. Jatkomeiningin kuningas oli yllättävään kunnonlopahdukseensa asti Armadillo, jonka tanistuksesta ei iloa puuttunut. Seuraava päivä koitti ehkä hieman nuhjuisena, mutta mukavana, joten tästäkään reissusta ei valittamista löytynyt. Isot kiitokset Seinäjoen yleisölle!