Vorssilla nahat silmillä. Kilometrejä takana. Edessä PA:n pystytys, roudaus ja sähkörummun läpsyttelyä. Eiku mitä. Mitämitämitä. Vuosi 2012 alkoikin Ralls-leirissä rutiineista poiketen. Veto kun oli joka jäsenen nykyisillä about-kotikonnuilla, paikalla oli valmiina niin PA:t, rumpujen pöntöt kuin kitarakaapitkin ja “Ruusterin” lava otettiin ensimmäiseksi haltuun jo iltapäiväyhdeltä. Soundcheckin merkeissä. Kannoimme pitkästä aikaa lavalle autenttisen Helvetinkone-vahvistinlaatikkoni. Karmea fullstack kitaravahvistusta syntyi siitä. Antollekin talo tarjosi ns. rantasaunan (iso bassokaappi). Vorssi viritteli talon prumpujen seuraksi symbaalinsa. Meininki oli kuin rokkikeikalla konsanaan! Tyni miksaili talon puolesta. Olimme tunnissa valmiita ja lähdimme kuvainnolliseen hevonkuuseen.
Olin suihkutteluineni viimeinen poistuja Pirkkahallista noin klo 22.35 illalla. Pimeä ja autio halli oli suorastaan aavemainen. Parkkeerasin avaruuslaivani Ruusterin eteen ja löysin ruokaa ja kanssasoittajat. Astuin hetkessä eri maailmaan. Aavemainen halli muuntui höpötyksen ja nousukännin täyteiseksi infernoksi, johon sopeutuakseni minun oli pakko noutaa oitis olut ruokani palanpainikkeeksi. Keikkaan oli aikaa melko vähän, huomasimme. Ehostauduimme. Jännitti oikein. Erikoisolosuhteet.
Olin koittanut hahmotella setin paikkaan sopivaksi. En vieläkään tiedä, onnistuinko. Vähän vähemmän suomirokkia kuin yleensä. Starttasimme Kikalla mukavan ironisesti. Kansa lähti käyntiin, mutta tahmeahkosti. Biisivalikoimamme oli suuri seikkailu tunnelmasta toiseen. Pave Maijasesta pidettiin enemmän kuin Jenni Vartiaisesta. Klamydia taisi sijoittua niiden väliin. Kitarakamojeni efektilaite päätti buuttailla itseään kesken biisien. Päälle-pois-päälle-pois. Toivoin yleisön nauttivan niiden hetkien aikana, jolloin kitarasta ei tullut ääntä. Ruoskittiin Offspringiä ja Viinanjuontiakin. Ei oikein lähteny. Itse asiassa tuntui ihan helvetin laimealta koko paska, mikä tauolla takahuoneessakin todettiin. Fakfak.
Tero, hieno mies, tarjosi shotillisen lakua. Tapojeni vastaisesti tilasin itsekin yhden shotin. Näiden voimalla tuumin, että perhana, taistellaas tästä vielä kova keikka. Bänditoverit yhtyivät ideaan. Pidimme (pyynnöstä liian pitkän) tauon ja astelimme takaisin lavalle. All The Small Things. Muutama tanssija. Ihan jees. Siitä eteenpäin mentiinkin roimassa nousukiidossa. Uudenlainen biisi tuntui aina tuovan eteen diggailemaan muutaman tyypin, jotka sitten jäivät loppukeikaksikin. Näinhän sen pitäisikin mennä! Tuntui keikalta. Kivalta keikalta. Kotiteollisuus taittoi selän E-typeltä ja Katy Perryltä. All I Want kaahattiin läpi pitkästä aikaa. Encorea taputeltiin, Vorssi lietsoi. Suomirokkispedeilyt loppuun. Hyvä fiilis. Kiitti!
Vaikeuksien kautta voittoon. Klisee. Digattiin. Hyvä. Kiitos!