En luvannut ajaa keikalle. Kolme ensimmäistä vakikuskiamme eivät päässet hätiin, seuraavakaan vaihtoehto ei kerennyt. Mutta viides kysely tuotti vihdoin tulosta ja myös edellisellä Glorian keikalla valoista vastannut luottomies Arto lupasi kyyditä apinalauman turvallisesti Enterprisella perille ja takaisin. Jes!
Keikkapäivän eteneminen tapahtui perinteisissä merkeissä. Roudailtiin, haettiin porukkaa vähän kyytiin, pyssättiin Suolakukolla (eli Pälkäneen Aapiskukolla, vaihtoehtonimen tiimoilta terveiset Masalle) ja tultiin perille. Ville kertoi olevansa jouluun asti alkoholitta. Pudistelimme päitään toivoen hänen omistavan ajokortin. Star löytyi Hämeenkosken keskustasta. Viime reissusta viisastuneena ihan ykkösellä. Panimme kamat kasana, söimme aivan mainiota “näitä oli kaapissa” -ham temptatonia ja joimme vähän olutta. Ihmettelimme toki läpi myös takahuoneen (uutta sitten viime kerran, hienoa!) julisteet ja totesimme paikalla soittaneen kaiken maailman erkinharjujen. Morjestimme myös paikalle ilahduttavasti saapuneet tutut.
Stariin tuli porukka myöhään, mutta niinhän se on todettu joka mestassa olevan samanlailla. Pyöräytimme setin käyntiin perinteisin menoin ja totesimme, että tästähän tämä lähtee. Aktiivista yleisöä ei ollut aivan koko juottolan täydeltä, mutta sen verran mukavasti, että tanssilattialle bändin eteen saatiin liikettä ja laulua. Sehän maistuu soittajalle ja niinpä pyöräytimmekin setin valmiiksi mukavalla meiningillä. Tauolla maistettiin vähän olutta. Toinen setti käyntiin ja tutut hitit kansan kuultavaksi. Munailin ainakin Tandemin intron täysin. Ei se mitään. Rutiininpuute taisi tehdä tepposet, sillä itse en ollut ainakaan omaan suorittamiseeni tyytyväinen laisinkaan. Kivaa oli! Encorekin tuli pikku potkimisen jälkeen. Ville on hyvä encorepotkija, uskokaa pois!
Nimmareita pyllyihin. Vauhti kiihtyi. Nautimme pari olutta. Kasasimme, roudasimme, ajoimme. Arto välkäytti peltipoliisia keikkaliksansa tuhoten. Ajoimme, roudasimme. Krapuloiduin. Je!