Suhteellisen pikaisella hälytyksellä saimme aina hieman harvinaisemman torstaikeikan. Ellivuori oli keikkapaikkana viimein tullut tutuksi vapun tienoilla, mutta nyt oli luvassa soitantaa yläkerran salissa alakerran klubin sijaan. Vakanssimme tällä kertaa oli mallia lämppäri, sillä pääesiintyjä oli kieltämättä nimekäs: Menneisyyden vangit!
Tampereen-suunnan pojat olivat rekrytoineet kuskikseen vanhan yhteisen tuttumme Paavo Lanteron, joten kohtasimme bilepaikalla. Kommunikoinnissa jokin oli mennyt ristiin, sillä odotimme Menkkareiden jo pystyttäneen kamansa, mutta he olivatkin kasauksineen alkutekijöissään. Hirvitys meinasi uida puseroon, mutta onneksi Menkkareiden luonnikkaan tekniikkahenkilöstön kanssa saimme hommat onnistumaan hyvässä hengessä ja olimmekin jo tsekkeinemme valmiita ennen kun heidän pystytyksensä oli valmis. Sitten lähinnä tapoimmekin aikaa.
Lykkäsimme yhdessä paikan edustajan kanssa hieman aloitusaikaa, sillä paikalla oli todella hiljaista. Pelottavan hiljaista! Sitten päätimme vain startata, meni syteen tai saveen! Peli ei kuitenkaan ollut menetetty. Vaikka paria ensimmäistä rallia seurasivatkin vain muutamien paikallaolijoiden aplodit, jo ensimmäisen setin loppuhetkillä ilmassa alkoi olla suuren urheilujuhlan tuntia. Toiseen settiin kun päästiin, meininki oli jo mainio! Ihmiset tanssivat ja lauloivat, eikä keikkaan voinut olla kuin tyytyväinen! “Lissää, lissää!” -huudot siivittivät RAKAS-encore-esitykseen. Sitten ryhdyimmekin jo roudaustoimeen, jotta saimme kamamme pois pääesiintyjän tieltä.
Kiitokset ihmisille hyvästä meiningistä! The Coveralls missasi tällä kertaa Menkkareiden esiintymisen ja painui unille (tai kaljoille..) tahoilleen.