Ottaen huomioon Ikaalisten mukavan läheisen sijainnin, oli paikkakunnalle jo aikakin saada keikka. Bar No Name oli itse kullekin bändin jäsenistä täysin ennestään tuntematon kuppila, joten matkaan kannatti jo lähteä vaikka pelkästään yleissivistyksellisin aikomuksin. Proseduurit olivat aika perinteisiä: tavaraa autoon, äijät autoon, äijät autosta, tavaraa autosta, pystytystä ja tsekkiä. Lavaa ei baarista löytynyt, mutta tila rokkibändille salin perältä löytyi mainiosti. Pystyttäessämme saimme kuunnella karaokelaulantaa ja hittiradiota. Futismatsista ehdittiin nähdä vain muutama minuutti. Sitten olut ja pyttipannu maistuivatkin mitä mainioimmin. Ilma oli hieno, mutta ilta viileni sen verran, että terassille ei t-paita-varustetasolla halunnut pitemmäksi aikaa jäädä.
Huono puoli illassa oli se, että setit menivät juuri sopivasti päällekkäin futismatsin jaksojen kanssa. Muuten huonot puolet olivat vähissä. Jo ekan setin aikana saimme nimittäin lupauksia herättävän vastaanoton. Toisessa sitten räjähti: lopulta paikalla oli ihmisiä aivan käsittämättömän paljon. Otamme tästä kaiken kunnian, vaikka siitä voisi joku pikkaisen lohkaista myös Sata-Häme soi -festivaalille, joka oli parhaillaan Ikaalisissa menossa. Paiskoimme minkä taidoimme, vaikka lämpötila oli vähintäänkin trooppinen. Huh! Kuumaa ja kosteaa. Puuttui vain Mombasa.
Raisun loppuhuipennuksen jälkeen kamojen aamuyökasaus superkuumuudessa oli melkoista tervanjuontia. Onneksi muutakin saattoi juoda. Joni ajoi pois. Uni maittoi.