Erikoisryhmitys! Sairastin kesäisen räkätaudin juhannuksen tiimoilla, minkä jälkeen kahden keikan vetäminen vei äänen. Mietin, että milläköhän sitä sitten neljän keikan putkesta selviää. Pohdimme, ketää voisi kysyä tuuraamaan. Ehdokkaista korskein oli Järvisen Artsi, joka puhelimessa sanoi “joo”.
Niin saapui keikkapäivä, ja oli selviö, että Artsia tarvittaisiin. Treenejä ei tietenkään pidetty, mutta lähetin päivää-paria ennen keikkaa Artsille jopa vähän sanat & rakenne -lappuja sekä audiovisuaalista materiaalia. Ammattimieshän se on.
Roudattiin Londoniin. Ville oli keikalla! Arvoin Villen sähköprumpuista kasaan setin, joka käsitti bassarin, virvelin, haitsun ja yhden crash-pellin. Antto soitti sähkörumpujen aivoon pätkän Pop-musiikkia ja niin saimmekin kätevästi Villettä suoritettua soundcheckin. Helppoa! Lisäksi viritimme lavalle uudet bannerimme, jotka kohottavat bändin näyttävyyden potenssiin. Stadionmeininki, sano. Flamessa sai ruokaa ja olutta. Molemmat maistuivat.
Muistimme viime vuoden Tammerkosken sillalla -jatkoklubin maisemat, emmekä yllättyneet niiden uusinnasta: kahdeltatoista baarissa ei ollut ketään, mutta yhdeltä oli jo kosolti. “Nykyään ihmiset tulee baariin niin myöhään”, ootteko itteki vähän soitelleet plikat tommosta kuullu ikinä?
Ryhdyimme leipomaan varttia vailla yks. Artsi otti lavan haltuun kuin piriä nauttinut gorilla. Oli ihan hemmetin siistiä vaihteluna itsekin keskittyä pelkkään soittamiseen. Pogo, pogo! Vedimme takuuvarman hittikimaran, joka alun tunnustelun jälkeen kirvoitti yleisöväenkin tanssilattialle. Ooo-oo-oo, Frontside Ollie! Se sanoittaja tekee kai niitä ammatikseen. Ei jumalauta.
Pidimme settien välissä pikku tauon ja nostimme tempoa Rakasteluun ja Tandemiin. Kyllähän se lähti. Yleisössä oli tuttuja naamoja, jotka olivat hienoja naamoja ja välillä jopa hienosti naamat. Maistui. Määkäisin Todella kaunis -biisin väliin, koska se oli Artsille vieraampi. Rusketusraidoissa Artsi esitti jazz-tanssia, joka ei jättänyt kysyttäviä. Artsi on hieno mies. Hän pitää Saksasta, perhe-elämästä ja Manowarista.
Encorea huhuiltiin ja vastasimme huutoon. Sen jälkeen vattojen viereen maate. Vorssi meni päivätöihin kuudelta. Jäihän siihen yli pari tuntia. Ansso on oikea rokkari ja meni jatkoille
Tuli toinen päivä. Emme tehneet tsekkiä ku EI TARVI. Flamessa kävimme Ansson kanssa alkuillasta, jolloin olut maistui pelottavan hyvältä. Onneksi illalla menin autolla pelipaikalle, joten pelkoa oluesta ei ollut.
Londonissa oli edellispäivää hiljaisempaa. Odotteluajan tapoimme tuttujen parissa. Kuusikiekerö! Matti! Jomppa! Ryhdyimme tanistamaan edellisillalta tuttua settiä; olisihan se ollut kohtuutonta vaatia toisenlaisen kattauksen opettelua tuuraajalta. Artsi oli liekeissä, taas. Itse vedin huonommin kuin edeltävänä iltana, mikä johtui varmasti autoilusta. Autot pois keskustasta!
Väkeä oli tosiaan vähemmän, mutta se oli taputusmyönteisempää ja aktiivisempaa. Jopa niin aktiivista, että pariin otteeseen meinasi kaiutinständikin kaatua kun noheva tanssija sinkoutui lavalle. Ei se mitään, olemme itsekin soitelleet. Joku vietti 15-vuotishääpäiväänsä. “JA KATTOKAA MIKÄ MUIJA”, kommentoi Järvinen.
Kasaaminen on Londonissa poikkeuksellisen mukavaa, sillä tanssimusiikkikaiuttimet on suunnattu lavalle. Osaan ulkoa biisejä, joita en olisi ikinä halunnut osata.
Sitten mentiin vattain viereen maate. Paitsi Ansso. Hän on rokkari.