Keikkamäärällisesti niukan alkuvuoden jälkeen pääsimme vihdoin asiaan autenttisella kokoonpanolla, ja vieläpä kotikentällä Sastamalan Äetsän Keikyän Pehulan Kökköbaarinakin tunnetussa Pub Myllytuvassa. Jonylle keikaus oli ensimmäinen Myllyn sisätiloissa. Koska aikeenamme oli esittää uusia biisejä, olimme jopa treenanneet, joskin viimeisin aiottu kokoontuminen epäonnistui Anton kärsittyä ikävästä vatsataudista. Uusien biisien lisäksi bonusjännitystä saatiin kamaosastolta, sillä tuorein hankinta oli digitaalinen miksauspöytä, joka pääsi ensimmäistä kertaa kanssamme keikalle ulkoilemaan. Olihan tässä pelokkaille ja aroille nuorille poikasille jo melkoinen määrä epävarmuustekijöitä!
Reenauksien jäljiltä suurin osa kamoista oli jo onnekkaasti autossa. Anton kanssa pakkasimme loputkin ja kävimme vielä noutamassa Jonyn viimeisine romuineen kyytiin. Suhautimme saapuneiden kesärajoitusten turvin vilkkaasti Äetsään, laitoimme paikallisguru Haka-Antin avustamina Myllyn yläkerran rokkiklubikuosiin, kasasimme kamat ja ryhdyimme soundcheck-toimiin. Mikserin salat selvisivät yllättävänkin vaivattomasti ja pian saimme nauttia mainiosta soundista niin yleisön puolella kuunneltuna kuin lavallakin. Oli aika nauttia oluet ja pikaruuat. Tosin kellokin oli kerennyt sen verran, ettei keikkaan enää pitkästi aikaa ollut. Väki tosin oli vähissä. Oletteko vielä kuulleet, ihmiset tulevat nykyään aika myöhään baariin?
Kun kello käänsi ajan yhdentoista paremmalla puolelle, ryhdyimme tahimaan. Setti oli kasattu tavallista hieman yllätyksellisemmäksi ja jo ensimmäisessä setissä maistettiin paria meille uutta rallia. Vähän takellellen ne kulkivat, mutta läpi päästiin ja osa uusista varmasti jää jonkin tason vakibiiseiksikin. Yleisö eli mainiosti mukana ja välillä oli vaikeuksia kuulla itseään lavalla mukanalaulannan ja muun yleisen häslingin yli. Näin sen pitää ollakin! Toisessa setissä vauhti kiihtyi ja ekassa setissä kuulleet uutuudet (Kalle Päätaloa ja Nylon Beatia) saivat jatkoa Apulannasta ja peräti Stratovariuksesta! Viimeisin omistettiin oikeutetusti Jorgge ”Horhelius” Jorgélle. Yleisön pyynnöstä rämmimme läpi Siwan pihamaan ja encoreakin vaadittiin. Tällöin kajahtelivat vielä Pellet ja Tipat ilmoille.
Keikan jälkeen vastaanotettiin selkääntaputteluja, ostettiin kokista ja suunnattiin jatkoille, jotka aamukuuteen jatkuen verottivat seuraavaa päivää tuntuvasti.
Kökkö!