Bilebändin päiväkirja

Viikon esiintymiset oli saatu vapun myötä käyntiin heti maanantaina, joten viikonlopulle kelpasi lähteä vielä kahta keikkareissua tekemään. Rohkeasti tällä kertaa olimme sopineet Huittisten-keikan perjantai-illalle, joten lähdimme innolla ottamaan selvää, saammeko porukan liikkeelle myös sellaisena. Antto ilmestyi pihalleni läheiseltä studiolta, kävimme pakkaamassa auton treenikämpällä, haimme Jompan Nokialta kyytiin ja ajoimme jokakertaisen “Hitler-salonkivaunu-pysähdyksen” kautta Huittisiin, missä kaikki oli mallillaan ja vastaanotto mukava. Matkalla puhuimme jopa asiaa liittyen esim. tulevaan kesäbiisijulkaisuumme. Tämän jälkeen olikin mukava keskittyä itse kunkin meistä bänditoveriemme nimittelyyn käyttäen yleisiä termejä “kyrpä, “huonompi ihminen” sekä “ja tyhmä”.

Aikanaan kun nykyinen ohjelmoitava mikserimme tuli käyttöömme, ruuvasimme soundit mallilleen pitkässä checkissä juuri Karhussa. En tiedä liittyykö tämä asiaan, mutta tälläkin kertaa Karhussa soundimme kuulosti todella hyvältä. Tunsin ehkä jopa ylpeyttä. Sitä, joka käy lankeemuksen edellä. Noh, olimme valmiita, saimme hyvää ruokaa ja tapoimme aikaa istuskelemassa lähinnä yläkerrassa, missä oli mukavan rauhallista. Tämä rauhallisuus sitten kostautuikin niin, että rehellisyyden nimissä pitää myöntää väenpaljouden olleen totuttua vähäisempää. Pitääkö sitä sittenkin pitäytyä lauantai-illoissa (ja Kiikan-Illoissa)?

Astuimme lavalle kahdeltatoista ja työnsimme kaiuttimien kautta ihmisten kuuloelimiin setin, joka koostui tutuista The Coveralls -ralleista. Vähän muisteltiin vähemmän soitettujakin biisiä, kuten Frendit-tunnaria. Uusi tulokas “Paskapotpuri” alkaa sekin pikku hiljaa kulkea. Kyllä tämä tästä! Tauolla haukkasimme hapen ja jotkut virvokkeita. Sitten painoimme menemään ja kyllähän me kannatusta saimme ja hauskaa oli. Ei pidä perjantaita pahuudesta syyttää! Encorekin oikein painettiin kuitenkin menemään. Pitkä kuuma kesää – en jääääääää!

Jos voi väen suhteellisesta vähyydestä hakea positiviisia puolia, tärkein sellainen oli se että kasaus ja eritoten poisroudaus oli tavallista helpompaa ja nopeampaa. Puoli neljältä, kun pipo ja hanskatkin viimein löytyivät, saimme kääntää Enterprisen nokan kohti kotigalaksia.

Matkalla Jony sometti, Antto oli maaginen/maahinen/maaninen ja minä väistelin peuroja minkä ehdin. Kiitos Hude!

-Vili