Bilebändin päiväkirja

3.9.2010, Gloria, Tampere

Hohhoijjaa! Eipä ole keikasta toipuminen ennen kestänyt näin kauaa. Tampereen Glorian keikasta on vierähtänyt jo kuukausi, ja vasta nyt alkaa sumu hälvetä. Perjantaina 3.9. saavuin keikkapaikalle, jossa jo Viljo odotteli. Hienoinen flunssa kalvoi molempia Äetsän miehiä. Muistelimme samaisen asian meitä viime vuonna haitanneen. Paljon vahvempi kuitenkin oli muisto loistavasta ja menestyksekkäästä Halloweeniksi osuneesta keikasta. Tämän johdosta odotukseni tämänkertaista keikkaa kohtaan olivat korkeat!

Aloitimme roudaamisen, ja Anttokin jostain mätkähti paikalle. Kamojen pystytys ja tsekittelyt menivät kuten arvata saattaa: vaivatta ja nopeasti. Pakollisen työnteon jälkeen siirryimme tärkeimpään, eli syömispuoleen. Gloriaa vastapäätä sijaitseva ravintola Thai Na Khon olisi tälläkin kertaa toimittava vatsammetäyttäjän osaa. Mainiota apetta jälleen kerran! Kevein mielin ja raskain vatsoin sieltä poistuimmekin. Kolmikkomme jakautui ennen keikkaa ympäri Tamperetta. Minä menin kotiin, Antosta en tiedä ja Vili paineli tamperelaistuneen Armadillon luo kyläilemään.

Pienet nokkaunet ja takaisin mestoille. Sainpa vielä seuraani toverit Eskolan, Nikkasen ja Keskipoikelan. Gloriassa havaitsin jo illan alkaneen, ja pikku juovukkeeseen päässyttä juhlakansaa notkui jo ihan mukavissa määrin paikalla. Glorian takahuoneesta löytyikin kaksi ennestään päiväkirjamerkinnöille tuntematonta hahmoa. Paavolantero ja Valkeejärvejjoni. Tero veti kännit siltä varalta, että seuraavana aamuna joutuisi ajamaan autoa ja Joni teki jotain, mistä en aivan päässyt selvyyteen. Taisi liittyä jollain tavoin alkunauhaan ja lavavaloihin. Tiedä häntä.
Keikka oli jälleen menestys! Viimevuotinen yleisöstä hohkannut kiima ei tainnut sittenkään olla pelkästään Halloweenista johtuvaa. Ilmeisesti The Coveralls teki jotain oikein, ja vielä kahden setin verran. Yleisö selkeästi nautti urpoilustamme ja kehoituksestamme myös alkoholia. Ainakin osa meikäläisen tuttavista kyykähti kesken keikan. Koin myös tähänastisen rokkarinurani kohokohdan suutelemalla eturivin tyttöä lavalta käsin! Seuraavaksi taidan kirjoittaa kirjan.

Rokkikukkokolmikkomme painui keikan jälkeen kiltisti höyhensaarille, koska seuraavana päivänä olisi jälleen vuorossa kaiken henkisen ja fyysisen voiman vaativa hääkeikka. Jälkiviisaana sanon vielä sen verran, että olisi kannattanut painua sinne saarille inasen kiltimmin. Tuosta päivästä syyskuun loppuun asti kävin läpi flunssat ja paskataudit ja keuhkoputkentulehdukset poikasineen. Syytän terveellisiä elämäntapojani.

Peace!