Lyhyellä varoitusajalla meille tarjottiin mahdollisuutta poiketa itsellemme uudessa mestassa Vaasassa soittamassa – ja käytimme tilaisuuden riemuiten! Saimme lisäksi pitkästä aikaa matkaan aidon ja ehdan The Coveralls -kokoonpanon, kun ennen roudausta Anton tuttu hahmo ilmestyi pihaani. Juttu tuntui jatkuvan siitä, mihin se oli syyskuussa jäänyt. Heitimme kamat autoon ja lähdimme kohti Vaasaa. Kotiinpalaaja joutui heti ajohommiin ja kyyditsi meidät perinteisen Parkanon Shellin pysähdyksen kautta perille, missä kävimme ensin kirjautumassa hotelliin keskustan ulkopuolella.
Waild ei meinannut ensin löytyä millään, kunnes tajusimme ikkunoissa lukevan vain Waild-keskittymän “alaravintoloiden nimiä”. Saimme ruokaa ja juomaa, kunnes pääsimme pystyttämään ja tsekkaamaan pikkujouluväen sekaan. Vähän takaiskujakin oli käynyt: meikäläisen korvamonitorit olivat jääneet treenikämpälle, virtajohdot eivät meinanneet riittää ja varakieltäkään katkenneen tilalle ei löytynyt. Noh, loppujen lopuksi kaikki saatiin kuitenkin kohdalleen.
Soittoaika 00.30 koitti melkoisen äkkiä ja lähdimme selvittämään, millainen on Waildin livemeininki. Ensimmäisissä biiseissä otettiin vielä vähän ujommin yhteiselon askelia yleisön kanssa, mutta meininki oli nousujohteinen ja settien väliselle tauolle pääsimme poistumaan tyytyväisenä. Rytyytimme vielä toisen setin ja tunnelma sen kun parani – päätimme, että Waild sopii meille mainiosti. Soittokin kulki kuin yhteistaukoa ei olisi ollutkaan ja kaikki meni muutenkin mallikkaasti. Kiitos!
Aamun kävely Vaskiluodon sillan yli pakkastuulessa herätti mukavasti. Purimme kattauksemme puolen päivän aikoihin, lastasimme auton ja ajelimme kotiin. Uudestaan!