Emme olleet ikinä ennen esiintyneet The Coverallsin voimin Kotkassa saati siihen liitetyssä entisessä Karhulan kauppalassa. Oli aika siis korjata asia. Ajomatka sujui mukavana vaihteluna pääosin valoisassa ja lopulta Karhula siinti silmiemme edessä. Keikkapaikka löytyi helposti ja heitimme kamat sisään. Päivätunnelma mestoilla oli autenttisen kaljakuppilamainen: keski-ikäiset miehet istuivat oluella, pariskunta näpytteli (huomattavan tuntimäärän) hedelmäpeliä ja tanssimusiikki soi. Iloksemme paikasta löytyi jopa PA-laitteet, joten saatoimme jättää osan omista romuistamme autoon. Vastaanotto oli ystävällinen ja pienen lepohetken jälkeen teimme myös tsekin alkuillasta. Kaikki sujui hyvin ja taistelemaan jouduttiin vain väsymystä vastaan. Mitään kovin erikoisia komervenkkejä ei päivän kulusta näin ole raportoida. Suurin hyvän mielen lähettiläs oli paikallisukko, joka moneen kertaan moikkasi ja morjesti meidät hyväntuulisena kovaan ääneen ja välillä äityi esittämään katkelmia meille tuntemattomista taideteoksista, ilmeisesti jytäajan Suomi-biiseistä. Ikävä kyllä hän lensi sittemmin ulos melskaamisensa vuoksi, mutta oli onneksi palannut seuraavana aamuna kun roudasimme poispäin. MOOIIMOOI, HAHA!
Siirryimme pääkallonpaikalle lähempänä puoltayötä torin toisella puolella sijainneesta hotellista, jonka yökerhon parvekkeelta huudeltiin peräämme tuntemattomasta syystä kirouksia ja solvauksia, mikä nauratti ja hämmensi. Mesikämmenessä oli hieman päivää pirteämpi meno, vaikka ikärakenne yleisöllä oli ehkä pikkuisen keskimääräistä vanhempi. Sehän ei meitä ole ikinä haitannut, eikä tälläkään kertaa. Omistaja tarjoili viskiä, josta vastapalveluksena lupasimme soittaa kolme settiä viivyttäen esiintymisen loppua jopa kolmeen asti. Tämä oli sikäli ok, että poisroudausta ei ollut pakko tehdä illalla.
Läksimme soittamaan ja saimme heti väkeä tanssilattialle sekä raikuvat aplodit. Vanhemmat ihmiset keskimäärin osaavat keikalla käyttäytymisen koodiston mukaisesti ns. jonneja paremmin. Aplodit tuntuvat ihan kivoilta. Niin, keikka sen kuin eteni ja pidimme vähän pidemmät tauot settien väleissä – setit kun sinällään olivat aika lyhyitä. Meininki jatkui mukavana, joskaan ei aivan räjähtävänä, koko keikan ajan ja saatoimme olla ihan tyytyväisiä, vaikka enemmänkin väkeä ravintolaan olisi eittämättä mahtunut. Henkilökohtaisella tasolla pitää myöntää, että menneen yön huonoilla unilla puoli kolmelta alkanut viimeinen setti alkoi tuntua todella työläältä. Varsinkin laulamista ei meinannut enää jaksaa millään. Ja lopputuloksen kuuleekin siinä, että ääni on aivan mennyt vielä tätä kirjoittaessanikin.
Keikan jälkeen sain ylipuhuttua yhtyetoverini suht’ nopeaan siirtymiseen hotellille. Sen verran vielä hassuttelimme, että huomattuamme toveriyhtyeemme Leewingsin Facebook-sivulla hassunhauskan uudenvuodentervehdyksen, teimme heille vastauksena oman versiomme. Sen jälkeen vedimme unta palloon. Aamupäivällä sitten poiskasaus ja -roudaus. Ystävällisesti meille oli vielä sämpylääkin tarjolla, mistä suurkiitos henkilökunnalle.
Kiitos Mesikämmen ja Karhula!