Uudenvuodenaatto ja uuden vuoden aatto, mutta sitäkin vanhemmat kujeet. Seinäjoen Ilonassakin on siis rampattu näköjään jo viisi vuotta. Nyt paikassa olikin tehty merkittävä uudistus, joka heti paikalle saapuessamme todettiin bändin puolesta toimivaksi. Livepuoli oli nyt omiin silmiimme se isoin menomesta ja baaritiskikin oli vaihtanut paikkaa. Uusi äänentoisto kelpasi sekin! Tästä innostuneina pystytimme kamat, teimme tsekin (todeten jälleen nykytekniikkamme erittäin toimivaksi) ja saimme kaiken valmiiksi hyvissä ajoin, mutta pitkähköllä kaavalla. Vähän lisäaikaa otti mm. talon päätevahvistinten mutelta pois saaminen ja Jonyn uudet mikrofoniklämpit.
Raahauduimme syömään yläkerran American Dineriin, missä meille tarjoili erittäin ystävällinen neiti ja hieman huonompaa päivää viettänyt miekkonen. Edellä mainittu selvitti iloksemme, että seuraavan päivän roudaus onnistuisi täysin haluamaamme aikaan inventaarion vuoksi. Ruoka teki kauppansa, minkä jälkeen vetäydyimme hotellille pitämään hillittömät uudenvuoden megabailut. Eli katsoimme pari omaa videotamme ja joimme pari kaljaa. No okei, Jomppa longenkorvaa eli tenktaakkelia.
Soittoaika oli poikkeuksellisen varhainen (!) 00.15, mutta olimme sen verran ajoissa kellaribäkkärillä, että suurimmat ilotulitukset jäivät väliin. Väliinjäänti ei ahdista lainkaan niin paljon, mitä se olisi ahdistanut 20 vuotta aiemmin. Kun kävimme valmistelemassa lavan laittamalla esim. savumasiinat päälle, huomasimme että luulojemme vastaisesti tällä kertaa paikalla oli väkeä ja meininki jo katossa. Tosin valitettavasti on pakko myöntää, että kun itse ei ole tanssilattian läpi kulkiessaan muiden tavoin vähintään kahden promillen voimin puskeva kreisibailaaja, yhtäkkäinen hyppäys metelin ja meiningin sekaan tuntui tavallaan myös melkoisen kuvottavalta. Muistin hyvin, miksi vapaa-ajallani viihdyn mieluummin rauhallisessa pubissa (tai kotona, ovikello käytöstä poistettuna).
Aloitimme sangen perinteisillä biisellä ja saimme heti ihan ookoon meiningin päälle. Ennen Highway To Hell -kappaletta pelkäsin meidän olevan totaalisen väärällä suunnalla, mutta positiivisena yllätyksenä kyseinen kappale saikin hyvän vastaanoton. Perinteiseen Ilona-tapaan jengi vaihtui eturiveissä taajaan soitettavien biisien mukaisesti, mutta toisaalta sehän on ihan virkistävääkin. Varsinaiseen lentoon aivan onnistuneesta suorituksestamme huolimatta ei meininkiä alkupuolella saatu, mutta kummasti loppua kohti edetessä vuorovaikutus jatkoi vapautumistaan ja lopun biiseissä kuultiin jo oikein kunnollista yhteislaulua. Hyvä! Encorehaluista ei ole minkäänlaista käryä, koska DJ aloitti välittömästi viimeisen soinnun hävittyä ilmoille. Eipä siinä. Jutulle VIP-pöytään meitä kyseltiin kovasti, mutta epäkohteliaasti jätimme tilaisuuden väliin kohteliaasti kieltäytyen ja painuimme lepuuttamaan olemattoman surkeita aivojamme bäkkärin kautta hotellille.
Kiitos!