Tällä kertaa vuosi oli määrä vaihtaa Seinämäen Ilonassa, mikä meille on erittäinkin tuttu areena jo useamman vuoden ajalta. Periaatteessa kaikki on puitteiden puolesta kyseisessä keikkapaikassa about kohdallaan, mutta verrattuna konsernin moneen muuhun yökerhoon, “livepuoli” on ikävästi koko kompleksin kauimmaisessa kolkassa ja aukeaa myöhään. Esim. Kuopion tai Tampereen Ilonassa livepuoli on samalla juuri “the tanssisali”. Noh, eipä tämä seikka ole ennenkään isommin haitannut, mutta tulipa kaivettua asia esiin.
Läksimme matkaan iltapäivällä pimeän laskeutuessa ja ainakin henkilökohtaisesti keikkafiilis ei ollut mitenkään mahtava, kun vielä vähän lähdön kanssa päällekkäin jouduin setvimään siviilitöiden parissa erinäisiä asioita. Pääsimme kuitenkin matkaan ilman että mitään unohtui. Eiku! Unohdin lompakkoni. Tietenkin. Perusvarmaa säätöä. Seinäjoelle kuitenkin päästiin ja välipysähdysrahan lainasi ystävällisesti Jony “Ortio” Oittinen. Löysimme perille, kasasimme kamat ja teimme äänentarkastuksen. Tämän jälkeen syötiin. Kuulostaako tutulta? Meistä ainakin. Hotellissa oli kaksi huonetta, joista selväpäisyyslupauksen antaneena valtasin toisen. Kauaa en kuitenkaan jaksanut keskenäni hengata, vaan liityin toverieni kisastudioon, jonka aiheena oli Ylen uudenvuodenlähetys Tampereelta. Frenckelin aukiolla Nikke Ankara veti livenä ja vaikken “kollegoita” haluaisikaan ikinä varsinaisesti dissata, oli kaverin veto aivan hillitöntä naamapalmutuubaa. Kohta lavalla olivatkin jo Janna ja Juno, jotka vetivät sitten lauluja myöten playbackina. Karmeaa. Kuka ottaa vastuun?
Soittoaika oli yhdeltä. Finalkuset pihalle, lonkero sisälle (Jonin hommia) ja lavalle. Niinkään kiimaiseksi ei keikan alkupuolta voi kuvata, mutta onneksemme saimme kuitenkin lavanedustalle sitkeän kannattajaryhmän, jonka vauhdittamana meininki alkoi kiihtyä. Tahimme, minkä taisimme, ja lopulta maaliin päästiin ihan kunnialla encoreineen kaikkineen. Siinäpä oikeastaan keikan koko kuva: ei mitään ihmeellistä suuntaan tai toiseen. Ihan kivaa. Keikan jälkeen morjestimme vanhaa Kokkelsbyyn-tuttuamme Jussia ja yhden pepsin jälkeen läksin nukkumaan. Seinäjoen aamuyö vaikutti absurdilta. Jengi kadulla oli todella juovuksissa. Huh!
Olin pedannut kaikki olosuhteet hyviä unia (kolme keikkaa putkeen vaatisivat sellaisia ainakin laulamisen kannalta) varten: olin totaalisen selvinpäin, luin hiukan rikosromaania, laitoin korvatulpat korviin ja otin yhden melatoniinipillerin. Kaiken tämän hyvän valmistautumisen seurauksena kierinkin sängyssä hyvän tovin ja tuskin vaivuin unen ennen naapurihuoneen tovereitakaan; heilläkään tosin ei villejä jatkoja ollut.