Sain keskipäivällä puhelun hieman sekavalta kuulostaneelta bassotaiteilija Ansso Tuomaiselta. Onneksi olimme sopineet jo etukäteen, että reissusta saapuva musikantti saa passata soundcheckin. Ja pikku päiväunet olivatkin varmasti paikallaan. Kamat olivat vielä pääosin edellisreissun jäljiltä autossa, joten karautimme jo ennen iltapäiväneljää Jompan kanssa pelimestoille. Tsekin teko oli erittäin outoa kahdestaan, mutta vauhtiin päästyämme kamat kasautuivat kuin itsestään ja balanssitkin saatiin kuntoon. Jony pääsi vihdoin näyttämään osaamistaan basson varressa! Katosimme tahoillemme.
Ennen puoltayötä kaikki bändin jäsenet olivat viimein paikalla. Antto vaikutti hyvävointiselta, joskin hieman voipuneelta ja Jomppakaan ei ollut harmikseen ehtinyt humaltumaan. Olimme siis valmiita keikkaan. Fiilis oli monessakin mielessä “paluu kotiin” -henkinen. Rymistimme selkärangoista setin kehiin ja onnistuimme hyvin. Väkeä oli paikalla erittäin mukavasti, joten alusta asti päästiin tällä kertaa itse asiaan. Tuttuja yleisössä riitti ja varsinkin Antto heitä muistikin välispiikeissään. Hyvin meni! Encorekin laitettiin kehiin.
Keikan jälkeen tapahtui Tampereen-keikoille ominainen hajaantuminen, joskin vähän ehdimme viskiä maistaa porukalla. Itse ajauduin jalkapallotovereiden seuraan, mistä jatkoille Kalkkuun. Seuraavan päivän roudauksessa kaikki olivat elossa, joten olimme voiton puolella!