Bilebändin päiväkirja

31.12. Seurahuone, Akaa

Olo oli kuin Wermachtilaisella Stalingradissa kun alkutalven yhdeksi hittisanaksi muodosunut kausiflunssa kohotteli kliimaattista huippuaan seisoskellessani reenikämpän talvisella pihamaalla. Pakkasta oli sen parikymmentä raatia ja Äetsäläisveljesten odottelu lähenteli Danten Jumalaista näytelmää. Määränpäänä meillä oli nuoren Akaan vanhempi Viiala ja sen maineikas Seurahuone.

Paikan löytäminen ei aiheuttanut sen suurempia ongelmia ja perillä meitä odotteli sujuvaa englantia puhuva nuori mies (joka myöhemmän selvitystyön jäljiltä osoittautui omistajan pojaksi), sekä hänen naisystävänsä. Ystävällinen ja asiallinen duo. Talon PA-laitteisto oli valmiiksi kasassa, joten länttäsimme oman mikserimme kiinni ja aloimme tarkastella ääniaaltojen käyttäytymistä varsin kookkaassa esiintymistilassa. (Lieköhän teatterina tms. toiminut joskus?) Täysin ongelmitta ei tarkkailusta selvitty, nimittäin oikean puolen kaiutintornista oli “yläpää” palanut, sekä Vilin Tonelab toimitti AM-virittimen tointa vahvistinmallintamisen ohella. Tonelabille ei ratkaisua löytynyt, sillä mentiin. Kaiutinongelma ratkaistiin korvaamalla rikkinäinen mööpeli talosta löytyneellä aktiivimonitorilla. Hyvin toimi. Ainoa miinus tuli lavakuuntelun puolelle monitorimäärän huvettua täten puolella. Hyvin yhdelläkin pärjättiin. Olemmehan ammattimiehiä, nääspoks ja paljo kello on.

Mitäpä olisi suomalainen kuntakeskus ilman turkkilaista ravitsemusliikettä? Ei mitään. Nälässä saisi ihminen olla. Miten sitä ennen pärjättiin? Pettuleivällä? Se ken vielä tohtii sanoa, että “ennen oli kaikki paremmin” olkoon höpönassujen ylivisiiri ja ylivisiiritär. “Pitsat hallussa” oli mukava painella hotlarihuoneeseemme lataamaan sitä kuuluisaa akkua. Aika kului yllätyksellisesti huumorivitsailun ja keikkavideoataltioinnin lomassa ja ehtipä siinä vuosikymmenkin vaihtua. Kaikellaista.

Lavalle asteltiin – porukkaakin oli jokunen kymmentä – led-valot oli ääniohjautuvia – soitto sujui – laulukin jopa – taukoa pideltiin – vauhti kiihtyi – lavalle horjuttiin – soittokin vielä sujui – laulu and – porukkakin lisääntyi – tuskin keskenään tosin – tanssivat kovin – hauskaa oli kai kaikilla – lavallakin – encorekin vedettiin – “Pitkä kuuma kesä” tietty – keikan jälkeen baarin puolella elvisteltiin – siviilisäätyjämmekin tiedusteltiin – kerta se on ensimmäinenkin – Vorssi haki vielä pitsaa – ne syötiin – nam nam – Vorssi vielä Alienssit käyntiin pisti läppäriltään – Ansso ja Vilsso tajuttomiksi vaipuivat

Uskomaton käry voi muodostua kebabista, pitsasta, kolmesta miehestä, yhdestä keikasta ja tilkasta lääkekonjakkia. Huhhuh! Ilolla sitä poistui alakertaan pakkaamaan soittokamoja.

Mitä suurinta riemua oli päättää päivänsä ja vuosikymmenensä Akaaseen! Seuraavalla reissulla tiedustellaankin sitten oululaisuutta, sekä poliisin pelkäämistä. Rotuaarin tuuliolosuhteita voisi myös mittailla, sekä maistella pari “kärkkäriä” ja “känkkyä”. Aikaahan on, sillä keikkoja vedetään peräti kaksin kappalein!

-Ookkonää itekki vähän soitellu? -Tule toki meille siitä kertomaan!