Bilebändin päiväkirja

31.3.2018

Loimaan keilahallille teimme ensivisiittimme loppukesästä/alkusyksystä viime vuonna ja olimme heti vakuuttuneita: soittoaika oli poikkeuksellisen järkevä ja tunnelma hemmetin hyvä. Nyt lähdimmek siis ilolla matkaan kohti Loimaata! Auto oli valmiiksi pakattuna ja kuskinpukille koko matkaa ajatellen asettui Jömpylä “Jouni” Oittila. Antto ryömi takapenkki-Mordoriin vain aivan pikkaisen rapulaa omaavana ja kun aurinkokin paistoi, repäisimme ja joimme oikein matkajuomat. Herramunjee!

Loimaan-matka sujui nopsaan pienellä Kylmäkoski (se kylmä koski minuun! t. Esa Pekonen) -pysähdyksellä ja pian kaarsimmekin Keilahallin pihaan ja roudasimme kamat sisään. Kaikessa rauhassa kasasimme, söimme ja kaikki oli oikein mukavasti. Bäkkärikin löytyi huoltokopista, mistä käsin kelpasi ihmetellä keilalaitteistojen toimintaa. Kaljakin (hana-Aura!) maistui yllättävän hyvältä. Mikä voisi enää mennä vikaan?

Itse asiassa, muistaen henkilökohtaisesti ontuneen Kökkö-keikan yhden välipäivän takaa, olin niin liekeissä kaikesta, että en tainnut juuri osata huomioida bändikavereideni fiiliksiä. No – uskoisin niidenkin olleen korkealla. Itselläni oli aivan spesiaalihauskaa ensitahdeista loppuun asti ja soittaminen oli kivaa, porukka ystävällistä, soundi hyvä ja – ellei vielä tarpeeksi monta kertaa mainittu – puoli kympiltä alkanut soitto mainio aika esittää musiikkia lauantai-illan ratoksi.

Biisilista oli Jonyn laatima ja vaikka se ei outouksia biisillisesti sisältänytkään, kokeilimme taas sangen epätyypillistä järjestystä – nytkin toimi hyvin. Ei pidä siis aina jämähtää vanhaan, päättelemme. Encorena heitettiin perus-Tapsa ja sen jälkeen laitettiin kamat kasaan, autoon ja ajeltiin kotiin hyvissä tunnelmissa.

Paljon kiitoksia Loimaa!