The Coveralls lähti pitkästä aikaa (puolitoista kuukautta!) keikalle vakiporukalla ja määränpäänä oli edelliskesänä mainoksi osoittautunut Joku paikallinen festari Sastamalassa, meille hyvinkin tutun Vammalan Seurahuoneen pihalla. Olin varaillut itselleni kuskislotin ja kun Antto oli hypännyt kyytiini, kävimme pakkaamassa kamat ja matkalta koukkasimme mukaan myös Jonyn rumpuineen. Periltä Vammalasta löytyi sateen jälkeen avautuva komea kesäilta, “lämppärimme” Ellinooran kamojen täyttämä lava ja vielä hyvin, hyvin autio festarialue.
Ehdimme vähän morjestella tuttuja ja tsekata Ellinooran esiintymistä. Antto esitti mieleenjäävästi, kuinka tiukalla Ellinooran laulukanavan kompressori oli. Vammalan suuri yleisö ei ollut vielä ehtinyt paikalle neidin keikalle, mutta hyvällä intensiteetillä hän bändeineen painoi silti menemään. Kun viimeinenkin biisi oli kuultu, edeltäjämme purun aikana ryhdyimme jo valmistelemaan omaa esiintymistämme kasaamalla auton viereen valmiiksi erilaisia artikkeleita valoständeistä rumpuihin.
Ns. vaihto tasapainoili rauhallisesti koordinoidun järkitoiminnan ja hiipivän kaaospaniikin välillä. Väkeä alkoi olla paikalla ja kello sen kuin eteni. Lopulta kaikki oli kasassa ja ääni tuntui tulevan yleisön kuultavaksi niin kuin sen pitäisikin. Nopeasti keikkakamat päälle ja alkunauha soimaan. Jouduimme karsimaan myöhästymisen vuoksi vain 3 biisiä setistämme, olin varautunut pahempaan. Käytännön asioiden jouduttamiseksi olin jättänyt pitkästä aikaa korvamonitorini pois, mikä oli kyllä vapauttavaa, mutta jälkikäteen äänen kuntoa miettiessä johti taas melkoiseen huutamiseen.
Niin, itse keikka. En tiedä oliko kyseessä vain ajankohta, tuuri vai maaginen vetovoimamme, mutta saimme ihailla lavalta käsin huomattavasti suurempaa yleisömerta kuin Ellinoora. Väki lähti messiin heti avausbiisi Pop-musiikista lähtien ja kasaussäädön jälkeen oli helppo nauttia itse vedosta täysin siemauksin suupielet katossa. Oli ihan hemmetin hauskaa! Vammalan meinki oli lämminhenkistä, äänekästä ja iloista. Tämmöistä keikkatoiminnan pitää olla! Valitettavasti encorea ei ehditty enää ennen meluluvan loppumista paiskoa, samasta syystä tokavika biisikin piti pudottaa vielä lennossa setistä pois. Mutta olihan siinä jo sitä rokkia!
Keikan jälkeen koko The Coveralls -rintama hyväksyi esiintymisen mainiona. Sitten kasasimme soittovehkeemme ja haimme sisätiloista henkilökohtaiset kamppeemme. Herraisä! Lämpötila Seurahuoneen sisätiloissa oli varmaankin 45 astetta ja trooppisuus käsin kosketeltavaa! Tungoksesta ei tarvinne mainitakaan. Oli hyvä hetki ottaa suunta kohti Tamperetta! Matkalla piti jarruttaa vain kahden peuran ja yhden jäniksen takia. Siinä faunaa kylliksi yhdelle matkalle, kiitos.