Bilebändin päiväkirja

30.1.2010 Gloria, Oulu

Jatkoille indeed. Paikallinen musiikkinuoriso otti meidät avosylin kotiinsa, buukkasivatpa sitä ennen meidät Hevimestaan keikallekin. Melekosta. Sian säkissä saavat. Tai kolme semmosta.

Aamu valkeni varsin ookoo-voinnilla. Huonetoverikseni siunattu Vili oli jo ehtinyt tuttuun reippaaseen tapaansa aamiaisasioille kun itse vasta Ruususen untani lopettelin. Saatuamme naapurihuoneen nuorisoketjun hereille päätimme suunnata lähimpään ruoka-juomalaan. Pienen haeskelun jälkeen löysimmekin tarpeisiimme täydellisen laitoksen, Otto K. -nimisen, missä kehuimme hampurilaisia, pelasimme “Huojuva torni” -peliä (Vili hävis), joimme ruskeavetistä olut-olutta ja haukuimme sisustusta. Täydellinen laitos meidän tasoisellemme bändille. Tästä virkistyneinä lähdimme Äetsäläis-veljesten yhteisen tutun mainostamaan “(Kustaa-jotain? Ei mitään käryä)” -baari baariin, josta löytyi mm. soittohuone, jonka hyödyntämättömyyttä Aarne raskaasti kirosi. Ei kai sitä aina jaksa ittekkään soitella. Me soitellaan vaan sillon kun siitä maksetaan, perkele.

Seuraavana ohjelmavuorossa oli päivän ehdottomiin kohokohtiin lukeutuva Sun Volley – Saimaa Volley -lentopallo-pallopeli. Syynä tähän ekskursioon lienee Äetsäläislähtöinen Eemi Tervaportti, 193 senttinen Sun Volleyn passari, joka on tehnyt (16.2.2010 mennessä) jo 49 pistettä tasaisesti eri osa-alueilta: 17 hyökkäysillä, 16 ässäsyötöillä ja 16 torjunnoilla. Tervaportin syöttöprosentti on liigan neljänneksi paras. Aikas sälli. Ja tietysti Villen ja Vilin toveri. Itse tiesin hänestä (ja lentopallostakin) lähinnä vain sen, että isänsä ajelee Volvo V7kymppisellä. Itse peli oli varisn yksipuolista pommitusta. Oululaisporukka nuiji savolaisia kärkkäriin että heilahti. Väliajan ehdoton huvitus, päilleen putoilevien cheerliidereiden ohella, koettiin kahvit oululaisen valmentajan papereille lennättäneen Pöörne-Aarnen toimesta. Eemin käsistä kimmonut lentopallo-pallo nähkääs lennähti suoraan ohikulkeneen Aarnen kahviin, jota syöksähti valmentajan papereiden kautta myös pikee-paidalle. Mikä todennäköisyys? Kyllä meitä tyttöjä sitten nauratti. Peli päättyi kotivoittoon 3-0 ja ilo oli sille aplodeerata.

Ruokailu tapahtui eilisen tapaan nelivitosessa. Tällä kertaa jätimme pihvilihat väliin ja paneuduimme paikallisten suosimaan special-hampurilaiseen. Tekihän se timoa. Vili “non-hamburgerlic” Rantanen sen sijaan veti terveyssyistä pastaruokaa, jonka oheen nautti n. 3 olutta. Terveysmiehiä. Appeen päälle vetäydyttiin vielä hetkeksi hotellille nauttimaan illan Euroviisufinaalista, jonka voittoa mainiolle Eläkeläis-yhtyeelle oltiin povailtu. Toisn sitten kävi ja sekös harmitti. Pöörne-Aarne lasketteli jälleen raskaimmat kiroukset, jonka jälkeen vetäytyikin hän höyhensaarille. Raskaat sadattelut vaatinee raskaat unet. Nuorison jäädessä keräilemään vehkeitään, lähdimme Vilin kanssa pelimestapaikoille, jonka totesimmekin olevan suhteellisen tupaten täynnä. Oi iloa! Tuttujakin piisasi. Oli synttärisankari-Heiniä, “Miihtosen Saraa”, muusikoiden piste nettiläisiä (ovat ittekin vähän soitelleet he), sekä edellä mainittu passarihirmu Tervaportti ystävineen. Voi riemua!

Keikka oli pääsääntöisesti riemukasta remakkaa. Muusikkoretkut kansoittivat mukavasti eturivistön ja äityivätpä peräti tanssiaskeleille samalla kun laskivat soittovirheitämme. Ei kai me semmosia. Jonkinasteista suvantoa oli havaittavissa Yö-yhtyeen likaiset legendatjen, sekä Don Huonojen Hyvää yötä ja huomentaen aikana. Viimeksi mainittu oli edellis-iltana saanut Aarnen suorastaan liikuttuneeksi, tänään ei. Noh, ei me mitään Jeesuksia ollakaan, kuka niin väitti? Kivahauskaparaskeikka kuitenkin, kiitos tutuille ja tuntemattomille osallisille!! Jälkilöylyjä heiteltiin jälleen Hevimestan katutasossa välillä hyvinkin sekavissa merkeissä, jonka jälkeen pizza-hiihdettiin jatkoille muusikoiden.net-ihmisen kotiin muusikoiden.net-ihmisten kanssa. Taisivatpa vielä jatkaa thecoveralls.org-ihmisten poistuttua. Kivakivaa!

Aamulla väsytti – no ihime. Paluumatkalla keskusteltiin Witkensteinistä, sekä pohdittiin eksentrisyyttä ja piin arvoa. Uudet reissut – samat jutut.

Seuraavaksi saa taas kärsiä lounais-Suomi. On Saloa, Forssaa, Alastaroa, Forssaa Uusikaupunkia. Eiköhän sinne yksi Äetsäkin saada sekaan mahtumaan, olisihan se taas kiva päästä Siivosen kesäteatteriin, sekä Airion marathonin kautta Haka-Antin Toto-vihjeille.

Sitä ennen: Ylös, ulos ja sisälle!