Bilebändin päiväkirja

Edeltävän vuoden juhlakeikka oli sangen työläs projekti kaikkineen, joten tämän vuoden Kökkö Open Airiin oli äärettömän mukava lähteä kuin ihan normaalille keikalle! Illan aloittajaksi itsensä tänä vuonna oli puhunut tamperelainen Kormus-suomirokkibändi, joka meille soittajille olikin jo hyvin tuttu. Onhan heillä treenikämppäkin aivan naapurissa ja kavereihin törmäilee siellä käydessä.

Matkustimme paikalle normaalisti Enterprise 2 -kulkimella, johon poimin ensin Tretjan ja myöhemmin matkalta Jonyn. Omat kamani olin pakannu jo aiemmin ja Jonyn rummut kulkivat Kormuksen matkassa. Tässä piilikin aikataulun heikko kohta: olimme paikalla sovitusti, mutta Kormus myöhästyi ja näin emme päässeet omia rumpujamme pystyttelemään. Kuitenkin: loppu hyvin, kaikki hyvin.

Teimme tsekit ja muutoinkin kaikki eteni mukavasti. Itse olin lähtenyt festarikeikalle 20-wattisella minivahvistimella, mutta soundi toimi aivan hyvin ja laiskana roudaajana aion toistaa kokeiluni. Pikkufestari pystyttäytyi hienosti Myllytuvan pihalle ja sadekin loisti perinteiden mukaisesti poissaolollaan.

Kormus starttaili soittonsa yhdeksän jälkeen, jolloin harmillisesti väkeä ei ollut vielä aivan hurjasti paikalla, vaikka yleisön lukumäärä tasaiseen tahtiin lisääntyikin. Kormus veti hienon keikan ja sai varmasti uusia ystäviä!

Oman keikkamme alkaessa yhdentoista kieppeillä paikalla oli taas kerran aivan hämmentävä suuri yleisö, jota ei tänä vuonna ensimmäistä kertaa kerätty 5 euron sisäänpääsymaksu tuntunut haittaavan. Ja hyvä niin. Kelpasi laittaa setti käyntiin tuttuakin tutummalla Pop-musiikilla ja jatkaa siitä suomirokeista Frendit-tunnarin kautta Highway To Hellin jytätunnelmiin.

Tunnelma oli loistava, yleisö mainiosti mukana, polttarisankarin vierailustakin selvittiin ja järjestyshäiriöt loistivat poissaolollaan. Aivan mahtavaa! Toisen setin loppupuolen huudatukset tuottivat melkoisen älämölön ja ilta oli hieno laittaa pakettiin parin biisin encorekattauksella. Kiitos Kökkö! Kiitos ihmiset! Kiitos Kormus!

Vili