Bilebändin päiväkirja

30.3.2024, Pitäjän pääsiäisbaari, Punkalaidun

Kevättalvi toi hiljalleen paluun keikoille ja pääsiäisen kruunuksi orkesterimme oli kiinnitetty spessutapahtumaan Punkalaitumelle! En tiedä, ovatko tietoni aivan päivitettyjä, sillä enemmän tapasin käydä Punkalaitumella kesällä 1994, jolloin pelasin Juju-78:n joukkuessa jalkapalloa yhden kauden. Joka tapauksessa olen siinä käsityksessä, että paikkakunnalta ei nykyisin anniskeluravintolaa löydy ja niinpä olikin mainiota, että sellainen pop-up-hengessä perustettiin näin tilapäisen pyhäputken kunniaksi.

Emme tienneet juuri lainkaan, millaista tapahtumaa ja osanottoa olisimme odottaneet, joten lähdimme avoimin mielin lauantaisena iltapäivänä matkaan. Keräilin matkalta kyytiin tuuraajarumpali Samu “Armadillo” Hongon, Tretjan, Samun soitto välineitä ja lopulta vielä kaikki bänditarvikkeemme ja ajelimme maaseutujen halki pääkallonpaikalle.

Varhaiseen aikaan Vartiolan entinen suojeluskuntatalo oli sangen rauhallinen ja saimme hyvin keskenämme tyynesti kasailla kamamme mukavan isolle lavalle. Olipa kiva kasaus kun ei tarvinnut kyykistellä ahtaissa väleissä kytkentäpuuhissa! Kaikki sujui kuin tanssi. Lisäksi ruoka ja pari juomaakin maistuivat ja samalla todistimme, että paikalle alkoi valua väkeä. Näytti hyvältä!

Showtimen (klo 23) lähestyessä homma näytti ällistyttävän hyvältä: väkeä oli paljon paikalla ja sitä tuli koko ajan lisää. Mitä hemmettiä, Punkalaidun! Kun astelimme lavalle, saimme heti mainion vastaanoton ja siitä innostuneina väittäisin meidän myös antaneen jo ensimmäisessä setissä puoleltamme myös jotain hyvää ja mukavaa yleisölle! Hyvä!

Toinen setti kiihdytti pienen alkutapailun jälkeen meininkiä entisestään ja meno jatkui kiivaana. Mukavaa oli huomata, että pienellä paikkakunnalla toteutui “kun järjestetään, silloin osallistutaan” -tyyppinen meininki ja jengi oli hyvällä, positiivisella fiiliksellä bilettämässä. Mitään tappeluita tai negaatioita ei silmiin pistänyt, vaikka pari sankaria melkoisessa humalatilassa olivatkin.

Encorea vaadittiin kovaäänisesti ja mehän toimitimme parhaiden The Coveralls -perinteiden mukaisesti vielä ilmoille Tapsa Kansan finnshit-klassikon. Hyvin toimi, kiitos!

Kamat pistettiin nippuun tehokkaasti ilman suurempia häiriöitä ja ne olivat autossa pakattuna lähes ennätysajassa. Annoin koko porukallemme ansaitut kehut erinomaisesta toiminnasta!

Kotimatkan haasteena toimi paitsi myöhäinen kotiutumisajankohta, sitä edelleen myöhästyttänyt sakea sumu, jonka ansiosta mutkaisella pikkutiellä katsoin järkevimmäksi ajaa ehdottomasti alle nopeusrajoitusten. Kotiin päästiinkin turvallisesti, mutta väsymys – voi pojat, että se lopulta painoi.

Tapahtuma, keikka ja ilta olivat oikein onnistuneita! Kiitos yleisölle ja järjestäjille!

Vili